sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Agentti 007 vauhdissa ja muut kisakuulumiset



Aina ei mene niinkuin Strömsössä! Meidän eilispäivän esterata 50-60 cm luokassa päättyi hylkäykseen ensimmäisen esteen jälkeen. Rytyn tarjoamat ylimääräiset koikkaloikat olivat ratsastajalle liikaa ja tantereeseen päädyin varsin nopeasti. Onneksi ei sattunut pahemmin, häntäluu ainoastaan otti hieman osumaa. Turvajalustimen kumilenkkikin irtosi, eli ei ollut turhaan käytössä!






Onneksi oman seuran kisoissa oli mahdollisuus revanssiin, eli luokan lopuksi ratsastin radan kilpailuiden ulkopuolella uudestaan. Tällä kertaa tiukemmassa kontrollissa... Minua jännitti ja pelotti tällä radalla ihan hirveästi, olin suunnilleen itku kurkussa ja meinasin muutamankin kerran unohtaa radan. Tämä suoritus oli kuitenkin käytännössä puhdas ja sinänsä jäi ihan hyvä fiilis, että sain uuden mahdollisuuden ja taisteltua radan läpi maaliin saakka.





Itsevarmuus kuitenkin sai sievoisen kolauksen! Jännitin todella paljon taas hyppäämistä jo ennen näitä kisoja, edellispäivästä lähtien pelkkä ajatus sai suunnilleen jalat tärisemään. Tämä tuskin teki asialle kovin hyvää, vaikka putoaminen ei varsinaisesti johtunutkaan esteistä, vaan yleisesti kisatilanteesta. Vanha estepelko nostaa kuitenkin kovin herkästi vielä päätään, joten saa nähdä, miten jatkossa taas hyppääminen maistuu.

Minulla oli vielä tiedossa samalle päivälle vielä toinen rata 70 cm korkeudessa Sunny-ponilla, joten ei auttanut jäädä kauaksi aikaa murehtimaan! Joskaan tämä suoritus ei etukäteen aiheuttanut jännitysmomentteja yhtään samalla tavalla, Sunny kun on Rullen ohella ainoita poneja, joilla hyppääminen ei jännitä. Rata oli ihan ok, mutta 1. vaiheessa tuli yksi puomi huolimattoman ratsastuksen takia.



Pari viikkoa sitten, pääsiäismaanantaina, meillä oli niin ikään kotiseuran koulukisat. Koska näistä kisoista ei tullut minkäänlaista kuvamateriaalia, jäi postauskin tyystin kirjoittamatta! Mentiin tuttu heB aikuisratsastusmerkin kouluohjelma ja kuten odotettavissa olikin, yksin maneesiin jääminen oli edelleen paha paikka. Päätin vaan, että nyt ei hyydytä, vaan mennään täysillä - otetaan irti, mitä jännittyneestä ponista on otettavissa. Ilman suurempia rikkoja sujunut rata toi 64,600% ja sijan 10/26. Hieman liikaa prosentteja kyllä tuohon suoritukseen nähden, mutta ainakin nyt liikuttiin eteenpäin! Vielä kun tuohon saadaan mukaan rentous ja tasaisuutta tuntumaan ym. tärkeitä peruspilareita, alkaa liikekin näyttää radalla ihan hyvältä. Pikku hiljaa!


4 kommenttia

  1. Hyvä, kun pääsit ratsastamaan radan vielä lopuksi uudelleen. Ponilla oli ihan muut jutut mielessä ja silti sait radan vietyä läpi. Onnea tuleviin koitoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se oli ehdottomasti tosi hyvä juttu etenkin meidän kummankin pääkopan kannalta! Kiitos :)

      Poista
  2. Aina ei voi onnistua. Pääsit kuitenkin menemään radan lopuksi läpi, hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, kyllä tuntui varsinaiselta työvoitolta tuo jälkimmäinen rata :D

      Poista