sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Niin vaikea laji

Kisakautemme jatkui lauantaina toisten harjoituskoulukisojen merkeissä. Tällä kertaa aloitettiin suoraan omalta tasoltamme, eli ei edelliskisojen tapaan otettu heC:tä alle vaan mentiin ainoastaan heB - huolimatta siitä, että kyseinen ohjelma on juurikin meille kaikista vaikein heB:0. Toistuvat keskiaskellajit ja 10 metrin laukkavoltit saavat minut inhoamaan sitä nimenomaan Rytyn kanssa, mutta ei auta nirsoilla! Etenkin näin kauden alkuun tarvitaan taas sitä kuuluisaa ratarutiinia.


Taustatietona sen verran, että ei taaskaan päästy lähtemään kisaamaan minkään onnistuneen treeniputken jälkeen. Kenttä oli osittain jäinen melko pitkään, jolloin oltiin lähinnä maastoiltu ja tehty maastakäsittelyä. Tällä viikolla se suli, mutta alkuviikosta Rytty polkaisi tarhassa riehuessaan kengän irti ja se saatiin perjantaiaamuna paikalleen. Näin ollen edellispäivänä tehtiin viime hetkellä kunnon treenit ja sitä aiemmin olin pari kertaa työskennellyt kouluratsastuksen parissa. Ensi kuussa kun alkaa meidän osalta varsinaiset 1-tason kisat ja Kouvolan seurojen välinen cup-kilpailu, niin toivon mukaan ollaan saatu siihen mennessä ehjä treenikausi aikaiseksi! Nyt en ole pitkään aikaan valmentautunutkaan, edellisen kerran kuukausi sitten.

Kisapaikkana tällä kertaa toimi Stable Usvalaakso mukavan matkan päässä meiltä. Siellä oli hyvät puitteet, pohjat kunnossa ja ihanan valoisa maneesi! Rytty oli alkuun hieman jännittynyt uudesta paikasta ja tuomaripäädystä, mutta onneksi oli ryhmäverryttely kouluaitojen sisällä, niin päästiin siitäkin möröstä yli ennen rataa. Verkassa pyrin ratsastamaan ponia vaan avuille niissä rajoissa kun oli mahdollista. Paremmassakin kuosissa ollaan oltu, joten tyydyin siihen mitä sain 20 minuutin aikana tehtyä ja sitten vaan radalle!



Radan aikana minusta tuntui, etten saanut tehtyä yhtään mitään oikein. Oli ihan mahdotonta vaikuttaa Ryttyyn ja se tuli kaarteissa aina joko pohjetta tai ohjaa vasten! Mietin vaan, että miten tämä ratsastus voi olla taas niin vaikeaa, kun helpoimmatkin kohdat tuntuivat hirveältä työmaalta. Loppujen lopuksi videolta ja paperista päätellen raviohjelma meni ihan hyvin (lukuunottamatta keskiraveja), vaikka olin selässä varma ettei saatu ainuttakaan hyvää askelta aikaiseksi. Saatiin kuitenkin pari seiskaa, muuten kutosta ja molemmista keskiraveista vitoset, jos niitä siis voi edes keskiraveiksi kutsua.





Laukka taas... Noh, siinä meillä riittää työtä vielä kotonakin. Minun on vaan jostain syystä supervaikeaa löytää laukassa sellaista flow-fiilistä ja saada Rytty ratsastettua tasaisesti tuntumalle sekä olla tappamatta laukan laatua. Ponilta löytyy kyllä hyvä laukka, mutta saan sen esiin lähinnä valmennuksissa - harvemmin itsenäisesti ratsastaessani ja en koskaan kisaradalla. Laukkatyöskentely pitää ehdottomasti ottaa erityishuomion alle nyt, kun pohjat taas sen sallivat! Päästään taas tekemään kavaletteja ja esteitäkin.

Toisaalta kun katsoo istuntaani ja sillä vaikuttamista, voi vaan miettiä, miksi laukka on vaikeaa...

Siitä keskilaukan mallia! Tämä on kyllä jotenkin söpö kuva maailman huonoimmasta diagonaalista.

Olin lievästi yllättynyt, kun tuloksemme oli jopa 61,400%. Odotin reilusti vähemmän, mutta paperin saatuani selvisi, että Rytyn hyvä ravi pelasti aika paljon! Ja nähtävästi hyvät tietkin, siitä saatiin alakerran ainoa seiska. Muut pisteet oli askellajit 6,5, lennokkuus 6,5, kuuliaisuus 6 ja istunta 6,5. "Ratsasta tuntuma rennommaksi, nyt jäät kiinni oikeaan ohjaan kierroksesta riippumatta. Laukka paremmin eteen, kaunis ravi." Pöytäkirja oli kaikkiaan hyvä ja realistinen! Seitsemän ratsukon joukossa olimme lopulta neljänsiä.



Radan jälkeen olin kyllä tosi huonolla fiiliksellä, mutta hetken masentelun jälkeen pystyin jatkamaan elämää. Loppujen lopuksi jäi ihan hyvä mieli! Nyt vaikuttaa, että ollaan jotakuinkin vakiinnutettu tasomme, kun tällä kaudella ollaan kahdesta huonosta heB-radasta saatu kuitenkin yli 60%. Ehkä kesän kisoissa uskalletaan startata se heA, ulkokisoissa kun Rytyn ratsastettavuus yleisesti ottaen säilyy parempana ainakin viime kauden perusteella! Minäkin viihdyn kyllä ulkokentällä paremmin, että ei ihmekään.

2 kommenttia

  1. Minä esteratsastajana en saa ikinä kouluratoja onnistumaan! Lopetan ratsastuksen ja hevoset jäävät aina pohkeen taakse. Ärsyttää, kun verkassa poni kulkee yleensä tosi mageesti, mutta radalla en saa siitä mitään irti. Mutta treeniä, treeniä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kyllä turhauttavaa jos verkassa menee tosi hyvin, mutta radalla ei onnistu ratsastus ollenkaan :D Niinpä!

      Poista