perjantai 3. helmikuuta 2017

Tänään valtakunnassa on kaikki hyvin

Mitä täällä sit muuta muka tarvitaan?


No, blogille en ainakaan ole uhrannut liiemmin aikaa, mutta se ei nykypäivänä ole prioriteettilistallani kovin korkealla. Radiohiljaisuus ei kerro muusta kuin siitä, että täällä on mennyt kaikki ihan perushyvin! Vihdoin on päästy pitkästä, pimeästä tammikuustakin eroon ja helmikuun myötä voidaan alkaa katsoa kevääseen. Ei siinä, etteikö tällä seudulla talven yli olisi hypätty kokonaan ja vieläkin mennään syksyssä... On täällä jokunen sentti lunta maassa tällä hetkellä.

Motivaationi olen saanut pidettyä yllättävän korkealla, vaikka kylmän ja lämpimän välillä sahaavat kelit ovat tehneet normaalista elämisestä ihan mahdotonta. Siinä missä lokakuussa jotain tavoitteita talvikaudelle valmentajan kanssa mietittiinkin, on niilllä saanut heittää vesilintua. Poneilla on varmaan ollut vähintään yhtä paljon lomaa kuin on ollut liikutuspäiviä. Koko talvi on ollut ihan surkea, mutta en ole jaksanut stressata. Juuri nyt tiet ovat ihan hyvässä maastoilukunnossa ja kentälläkin voi rauhallisesti pyöriä, joten tämänhetkinen tilanne ei ole tosiaankaan toivoton!

Pari viikkoa sitten heittäydyin ihan villiksi ja päätin, että lähdetään tulevana sunnuntaina järjestettäviin harjoituskoulukisoihin Rytyn kanssa. Tämä viikko on menty niitä silmälläpitäen, käyntihommia omalla kentällä, maastoilua ja viime hetken maneesitreenailuja. Rytty on tuntunut energiseltä, eikä tietenkään ole kovin hyvin avuilla talven puskailujaksosta ja läpiratsastuksen puutteellisuudesta johtuen, mutta eipä sitä pieniin kisoihin tarvitse menon olla ihan niin priimaa. Lähdetään katsomaan, missä talven jäljiltä mennään ja otetaan se vaan valmistautumisena tulevaan kauteen (sekä hyvänä tilaisuutena päästä ratsastamaan maneesissa)!


Rullekin täällä voi hyvin, vaikka on myös vähemmän päässyt liikkumaan. Laumadynamiikka on onneksi pysynyt selkeänä ja Rulle tietää oman paikkansa lauman alimpana, joten kaikki kolme on pystynyt hyvin tarhaamaan samassa. Hyvä niin, kivempihan se on laumassa elää! Talvi on muutenkin sujunut ongelmitta sen suhteen, ettei hokeilla ole saatu mitään vahinkoa aikaan, kun eivät nuo näytä mitään konflikteja keskenään käyvän. Hetkittäin ovat jopa ihan kavereita!


Saa näiden ponien kanssa kyllä myös raapia päätään seinään. Eivät ole laihoja valmiiksikaan, ja sitten murtavat tiensä heinävarastoon herkuttelemaan, kun päiväheinät loppuu! Tämä on tapahtunut kahdesti - ensimmäisen kerran jälkeen portti sai kyllä tuplavarmistuksen, mutta kun yhtenä aamuna varmistus unohtuu laittaa, on ponit uudelleen tekemässä jekkujaan. Todelliset tasmanian tuholaiset tuppaavat olemaan nämä kaksi yhdessä, en tiedä mihin vielä niiden kanssa joudunkaan!


Palaillaan taas, ehkä jo sunnuntain kisakuulumisten merkeissä, jos siitä jää jälkipolville kerrottavaa. Tämänpäiväisen maneesireissun perusteella odotan lähinnä samanlaista kaudenavausta kuin vuosi sitten, mutta katsotaan!

2 kommenttia