sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Työntekoa ja temppuilua


Viikonloppuna minulla oli yllättävän paljon aikaa poneiluun, joten Rullea käytiin lauantaina vaihteen vuoksi ohjasajamassa Pinjan kanssa. Ajaminen on yksi ponin lempipuuhia, ja myös ohjasajosta se tykkää! Rulle myös toimii siinä ihan superhyvin, nytkin edellisestä kerrasta oli kulunut tosi pitkä aika, mutta silti ei ollut mitään ongelmia. Kovin hyvin en tosin sitä saanut liikkumaan, johtuen ehkä juurikin tauosta ja myös siitä, etten itse edelleenkään ole ohjasajossa maailman taitavin... Mutta oli silti hauskaa! Rullekin oli niin iloisena tekemässä töitä.




Vielä muutamat poseerauskuvat otettuamme oli aika palauttaa poni tarhaan ja sanoa taas heipat. Minulla on ollut viime aikoina sitä kauhea ikävä, vaikka sitä on säännöllisesti edelleen nähnytkin! Se on vaan jotenkin niin karu tunne, että meinaa välillä unohtaa omistavansa oikeasti kaksi ponia. Onneksi pääsemme sen kanssa touhuamaan silloin kun sillä ei ole muuta ohjelmaa. Pitänee yrittää käydä useammin, edes vähintään kerran viikossa, kun nyt on tullut harvemmin tehtyä muuta kuin pelkkää rapsuttelua.


Rytyn kanssa on töitä tehty hieman vaihtelevalla menestyksellä, ihanien marraskuisten säiden armoilla kun ollaan! Tämä viikko on menty pitkälti humputellen; on ratsastettu ilman kuolaimia sekä kentällä että metsässä, pari kertaa ihan kouluiltu ja myös Rytty on päässyt ohjasajopuuhiin. Sen lisäksi olemme tehneet muutenkin maasta töitä ja mm. opeteltu temppuja!

Rytyn tämänhetkinen repertuaari ei ole kovin laaja, mutta poni on osoittautunut oppivansa temput varsin nopeasti - vaikkakaan sen kanssa ei voi niitä kerrallaan kovin kauaa harjoitella siksi, että se on niin ahne herkuille. Fiksuuden lisäksi ahneus on varmaan sellainen ominaisuus, joka auttaa nopeasti oppimiseen, mutta samalla herkkujen kerjääminen vaikeuttaa opettamista kun homma menee helposti ponin osalta silkaksi sähläämiseksi. Ja kyllä, luopuminen on Rytylle opetettu ja se kyllä osaa sen edelleen, mutta ahne mikä ahne! Ryttyä pahempaan herkkuhiireen en ole kyllä oikeasti törmännyt ja samaa on moni muu sanonut.



Hymyily on varmaan yksi helpoimpia temppuja, joka ei juurikaan opettamista edes vaadi. Rytyn kanssa käytettiin ensimmäisellä kerralla tempun opetteluun ehkä viisi minuuttia, jonka jälkeen oltiin tässä pisteessä;

Video, jonka Riina (@rrriinar) julkaisi


Hymyilyn lisäksi olemme harjoitelleet espanjalaista käyntiä. Se on edellistä temppua selvästi suuritöisempi opettaa, mutta olemme ihan hyvällä mallilla! Paikallaan Rytty nostaa sujuvasti molemmat etujalat peräkkäin jo useamman kerran putkeen, ja tänään itse asiassa aloitimme yhdistää siihen myös liikkumista - ihan vaan kerrallaan yksi jalannosto ja yksi askel. Tämä tuntui olevan alkuun vähän vaikea hiffata ja vaatiikin varmasti aluksi ponilta ajatustyötä, joten tälle päivää riitti se että saatiin liikkeen ja jalanojennuksen välille jonkinlainen yhteys Rytyn päähän. Tästä se etenee! Videota ei tullutkaan otettua, pitää ensi viikolla yrittää kuvata.

Vähän puolieroa on Rytyllä vielä tässä tempussa. Alusta asti sille on ollut luontevampaa ojentaa oikeaa etujalkaa enemmän eteenpäin, mikä espanjalaisessa käynnissä on ideana, ja vasenta taas se helposti nostaa koukkuun ylös. Näissä kuvissa ero näkyy selvästi, mutta liikerata toki vielä vaihtelee joka kerralla, ja välillä temppu sujuu jo paljon symmetrisemmin! Koska olemme opettelun kanssa alkuvaiheessa, ei ole vielä tempun ulkonäöllä niin paljoa painoarvoa kuin sillä, että Rytty tajuaa sen idean.



Marraskuu on kyllä parasta! Nämäkin kuvat on otettu ihan valoisan aikaan, mutta ovat silti niin rumia ja synkkiä kuin olla voi. Ensi viikolle on luvattu aurinkoisia pakkaspäiviä, joten silloin laitetaan kamera laulamaan! Muuten viikon suunnitelmat ovat aika avoinna, paitsi tiistaina päästään onneksi maneesille oman valmentajan kouluvalmennukseen pitkästä aikaa. Temppujen parissa varmasti myös jatketaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti