sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Tavoitteet on mahdollista saavuttaa

Taas olisi tehty valmentajan kanssa paperille tsekkaus nykytilanteesta verrattuna vuosi sitten asettamiimme tavoitteisiin ja mietitty uusia välitavoitteita tulevan talvikauden ajaksi! Aluksi kun sain A4:sen eteen, tuntui hyvin vaikealta alkaa kirjoittaa yhtään mitään, vaikka saimmekin valmiiksi muutaman kysymyksen joista aloittaa. Lopulta ajatuksen lähdettyä kulkemaan oli hirveän terapeuttista päästä kertaamaan, mitä kaikkea on vuoden aikana saatu aikaan. Tämä olikin kunnon itseluottamuksen boostaus samalla, vaikka paljon tuli toki kirjoitettua myös niitä asioita, joissa riittää kehitettävää. Yleensäkin otin tämän tehtävän aika tosissaan ja käytin analysointiin paljon aikaa, koska jos kerran jotain lähdetään tekemään, niin miksei sitä tehtäisi saman tien kunnolla!

Yksi tärkeä asia, jossa heti huomasin nimenomaan itsessäni positiivista kehitystä, oli oma asenteeni! Aiemmin olin lähes poikkeuksetta tyytymätön kaikkeen mitä tein, vähättelin, valitin enkä osannut iloita saavutuksistani - olin siis negatiivinen ja etsin lähinnä vikoja. Nykyään pystyn välillä jopa tuntemaan että hei, olen saanut jotain aikaan ja tehnyt oikeita asioita. Uskon, että nimenomaan asenteen korjaus vaikuttaa ja on vaikuttanut paljon kaikkeen muuhunkin. Istuntaa olen myös tietyiltä osin saanut korjailtua ja valmentajan mukaan perusfysiikkani on ihan hyvä (tukilihaksisto jne), mutta liikkuvuutta saisin kehittää mm. venyttelemällä.

Suora en kyllä ole... Hartiani ovat eri linjalla sen seurauksena, että sisäkylkeni on painunut kasaan. Myös sisäjalkani on ulkojalkaa
alempana, eli olen kokonaisuudessaan valunut jonkun verran sisäpuolelle. Kuvan tilanne ei ole minulle mitenkään harvinaislaatuinen.

Rytyllä on vuoden takaiseen verrattuna parempi eteenpäinpyrkimys ja se tuntuu nyt ihanan motivoituneelta työntekoon, mitä saan jatkossakin varjella. Vuosi sitten se oli heC-tasoinen ja nyt meillä on tulos heA:sta, joskin paperiin kirjoitin, että taso on nyt jossain lähellä heA:ta. Lisää tarvitaan ainakin voimaa ja laukkatreeniä sekä tuntuman korjaamista ja tasaisuutta, ja heikkouksiamme ovat tällä hetkellä myös mm. keskiaskellajit. Yleensäkin kuitenkin askellajit ovat parantuneet, kaikki taivutukset löytyvät, molemmat laukat nousevat kumpaankin kierrokseen ja vastalaukka on suhteellisen sujuvaa, tahti on nykyisin helpompi säilyttää, ponin saa pidettyä apujen välissä jatkuvan venymisen ja valumisen sijasta ja se kantaa lähtökohtaisesti itsensä paremmin.

Tulevan talven välitavoitteiksi en asettanut mitään ihmeellistä. Tärkeimpänä tavoitteena on voiman kasvattaminen, mutta haluaisin myös ponin olevan keväällä nykyistä suorempi ja meidän molempien - ennen kaikkea tietenkin itseni, koska siitä ongelmat ovat lähtöisin - petraavan epätasaisen tuntuman suhteen. Näin meillä on jotain konkreettistakin tavoiteltavaa ja keväällä voin tsekata, onko mitään tapahtunut. Varovaisesti myös toivoisin, että pääsisimme osallistumaan helmikuun loppupuolella Woikoskella järjestettävään Dressage Days -viikonloppuun. Tällöin on ohjelmassa lauantaina demoratsukoita eri tasoisilla kouluradoilla ja sunnuntaina koulurataharjoitukset III-tason tuomareiden silmien alla, jolloin voisimme ottaa jonkun heA:n ratsastettavaksi. Toki talveksi kun mitä tahansa suunnittelee, täytyy ottaa huomioon pohjat ja aina on se riski, ettei koko talvessa pysty kunnolla treenaamaan... Silloin on vaan vähän löysättävä nutturaa!

Viime talven pakkasilla esimerkiksi treenattiin huurreturvan kanssa usein näin. Eipä päässyt kuskikaan helpolla lumisella kentällä!

Talvella haluaisin myös saada meille "ratarutiinia" tulevaa kisakautta ajatellen. Ratarutiinilla tarkoitan siis tässä kohtaa sitä, että vaikka kisoja ei talvella ole, niin niihin voi kuitenkin valmistella itseään ja ratsuaan. Juurikin vaikka heA-startteja silmällä pitäen minun kannattaa ratsastaa tehtäviä, joita niillä radoilla tulee eteen, eikä jäädä vain ympyröille korjailemaan ponia. Meille on esimerkiksi kisatilanteissa vaikea nostaa suoralla laukka - miksiköhän, kun kotonakin mukavuudenhaluisena ihmisenä nostan sen käytännössä aina ympyrältä? Useammallakin heA:n radalla joutuu mm. nostamaan laukan pituushalkaisijalla ennen lopputervehdystä. Samoin ihan vaan riittävän ratatempon ylläpitäminen on otettava työn alle, itse kun rataa ratsastaessani ihan suotta alitajuisesti jään himmailemaan, kun tuntuu etten muuten ehdi valmistella ja suorittaa tehtäviä huolella. Siinä vaan sattuu katoamaan kaikki hohto ja näyttävyys suorituksesta!

Vuosi sitten asetin päätavoitteiksi oman istunnan kehittämisen ja Rytyn kokoamisasteen kasvattamisen, ja molemmissa olemme edistyneet, kun mietin vuoden takaisia fiiliksiäni. Väittäisin, että omaan ratsastukseeni olen ehdottomasti saanut uusia ulottuvuuksia ratsastettuani vuoden aikana kunnon opetusmestarihevosella. Vaikka olen sillä mennyt epäsäännöllisesti enkä kovin useasti valvovan silmän alla, niin olen kyllä hoksannut paljon asioita etenkin istunnalla vaikuttamisesta. Koen tosin vieläkin, että nimenomaan sen suhteen minulla riittää kehitettävää. Muuten istuntani on ihan kohtuullisen hyvällä tolalla ja mielestäni se on vuoden takaisesta parantunut. Tyytyväinen en osaa vieläkään olla, mutta ainakin joiltain osin oikein istuminen tuntuu helpommalta. Korjattavaakin sentään vielä riittää, erityisesti sen epätasaisen käden kanssa on edelleen todella paljon työtä tehtävänä!

Kisaverkkaa maaliskuussa. Tässä puolen vuoden aikana olen oppinut pitämään jalan hieman paremmin alhaalla ja polven irti satulasta, käden oikealla
paikallaan ja niskan suoraan selkärangan jatkona. Nämä ovat tosin sellaisia asioita, joiden suhteen edelleen repsahdan helposti heti, kun en keskity.

Rytyn edistymisen suhteen olen ehdottomasti tyytyväinen ja moni asia on tapahtunut nopeammin kuin odotin. Tällä hetkellä se kantaa ravissa itseään jo pitkiä pätkiä hyvin ja laukka on edennyt silminnähden aiemmasta, vaikka se vieläkin meidän työläin askellaji onkin. Kokoamisaste on kuin onkin kasvanut ja sen parissa jatketaan työtä, luonnollisesti koko ajan voimaa tullessa lisää päästään sitäkin kasvattamaan edelleen ja pidempiä aikoja kerrallaan. Laukannostot, sekä myötä- että vasta-, olemme saaneet kotiläksyksi ja lisäksi muu huolellinen työskentely takajalkojen aktiivisuuteen huomiota kiinnittäen on tässä vaiheessa tarpeellista. Toivotaan myös lumista talvea hankitreenin mahdollistamiseksi! Avainasioita tavoitteiden saavuttamiseksi on mm. hyvä valmennus, johdonmukaisuus, järjestelmällisyys, rohkeus kokeilla uutta, treenin vaihtelevuus, hyvästä ratsastuksesta mallioppiminen ja motivoivat pienemmät välitavoitteet.

Keväällä 2015 valmennussuunnitelmaa tehdessämme pohdimme, mitä haluamme viiden vuoden päästä saavuttaa. Kirjoitin siihen kohtaan helpon A:n kysymysmerkillä, mutta nyt puolitoista vuotta myöhemmin olemme jo melkoisen lähellä sitä... No, silloin vastikään raviohjelmasta heC:tä kisaamaan siirtyneenä se tuntui aika kaukaiselta tavoitteelta! Näin ne asiat edistyvät, kun jaksaa tehdä töitä ja on hirmuisen kiva poni alla. "Tosi hyvää työtä! Ja vielä pystyt viemään ponin pidemmälle! :)" kuului valmentajan loppukommentti A4:sen alalaidassa. Näin minäkin haluan uskoa, ja sitä kohti mennään!

Syksy 2015
... ja syksy 2016. Jos ei muuta, niin onneksi edes harja on nykyisin hienompi!

8 kommenttia

  1. Kivan pohdiskeleva postaus. Omalla asenteella on kyllä huima merkitys :) Tsemppiä treeniin, pääsette vielä pitkälle!

    VastaaPoista
  2. Wau! En ookkaan pitkään aikaan selannut sun blogia mutta hitsi miten hienolta poni näyttää!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitti, hänestä on kyllä tullut hieno poika :)

      Poista
  3. Sun blogi on tosi kiva! Oon seuraillut tätä aiemmin ja nyt taas löysin tän pitkästä aikaa, täytyy jäädä seurailemaan :) kuka sun bannerin on muuten tehnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Itse tein bannerin!

      Poista
    2. Tosi hieno! Teetkö muille bannereita nimittäin mua kiinnostas saada uusi :)

      Poista
    3. Valitettavasti mulla ei oikein riitä aika ja inspiraatio tehdä näitä muille kuin itelleni :(

      Poista