maanantai 18. heinäkuuta 2016

Rytyn hetki vloggaajana


Moikka moi kaikille, Rytty täällä kirjoittelee! Siitä onkin aikaa, kun edellisen kerran oon päässyt valtaamaan näppäimistöä, mutta nyt olisi vihdoin revanssin paikka. Tänään oli kiva päivä, koska käytiin maastossa ja söin suun täyteen mustikoita, vadelmia (tai eniten niitä varpuja ja pensaita, koska en kyllä paljon kato mitä syön) ja lempipuitani pihlajia! En aio kuitenkaan puhua kuulumisistani enempää, vaan kerron ne videoiden avulla. Tämä on siis oma videopäiväkirjani, toivottavasti viihdytte!


Tässä oli kevät ja karvanlähtöaika. Minua kutitti ihan hirmuisesti, ja kaikkein parasta oli kyllä sään kohdalta rapsuttelu! Okei, pakko myöntää, että nyt kesälläkin kutittaa aika paljon... Samoin talvella, kun on niin paksu turkkikin... Puhumattakaan syksystä, kun talvikarva alkaa kasvaa...


Kevättä elellään tässäkin. Oltiin varmaan kävelemässä maneesille, ja tuo pätkä metsäpolusta oli lumien sulamisen jäljiltä tosi upottavaa. Ite en siitä paljon piittaa, mutta tyttöystäväni Denise on aikamoinen prinsessa. Ensin se epäröi voiko tonne astua ollenkaan, kunnes päätti ylittää mudan niin ripeästi, etten meinannut perässä pysyä!


Meillä oli kisapäivä! En kuitenkaan päässyt heti tositoimiin, vaan jouduin jonkun aikaa seurailemaan muiden menoa ennen radalle pääsyä. Se oli sikamaisen tylsää, joten viihdytin itseäni mm. syömällä. Paremman puutteessa riimunnaru oli ihan herkullisen makuista!


Kesäkuussa yhtenä päivänä hypättiin montaa estettä putkeen ja viimeinen este oli vähän korkeampi, jotain yli 70 cm! Onneksi olen niin lahjakas, ettei moiset tuota mitään ongelmia.


Pukitustaitoja on syytä esitellä aina välillä! Minähän en koskaan pukita niin, että heittäisin pelkästään peräpäätä, vaan aluksi nostan vähän etupäätäkin. Sillä saa mukavasti voimaa pukkiin ja mahdollisen ratsastajan helpommin alas! En tosin tajua, kun Riina ja valmentaja kutsuu näitä rumasti mulliloikiksi. Mikä mulli?! (Mulli = nuori sonni, tai jotain. Ne tekee kuulemma tommosia loikkia.)


Samana päivänä jouduin taas mukaan johonkin ihmisten outoihin hömpötyksiin. Riina hyppäsi selkään, mutta ei ohjannutkaan minua päästä ollenkaan! Onneksi olen sen verran kiltti tyyppi, että niin kauan kuin Riina tajusi antaa signaalinsa oikein, niin menin kyllä mihin pyydettiin. Parit konfliktitilanteet koettiin, mutta niistä ei voi minua syyttää.


Sen lisäksi että olen ystävällinen kaikille ihmisille ja muille hevosille, kuuluu oikeastaan kaikenkarvaiset eläimet tähän samaan kastiin! Kissakin vaan kehräsi ja nuuski minua takaisin, se oli oikein sympaattinen tyyppi. Tosin kukapa ei musta tykkäisikään.

(Huom! Näissä videoissa ei oikeasti ole päätä eikä häntää. Niitä ei ole kuvattu blogitarkoitukseen tai mihinkään muuhunkaan sen järkevämpään kuin WhatsApp-ryhmiin... En siis ota vastuuta siitä, että kulutitte nyt arvokasta aikaa elämästänne aivan turhaan!)

6 kommenttia

  1. Eestinhevosen kanssa vietetty aika on aina parasta aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä :) yksikään päivä ei ole samanlainen, mutta jokainen on yhtä ihana!

      Poista
  2. Hauska postaus! Kiva, kun videot oli sen verran lyhyitä ettei ne ladanneet kauaa ja kaikki jaksoi katsoa mielenkiinnolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! joo, siitä se idea lähtikin kun tälläsiä sopivan lyhyitä clippejä oli kertynyt puhelimeen :)

      Poista
  3. Hauska ja viihdyttävä, ihana Rytty! Mutta hei, vaadin postausta kaulanaruilusta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oijoi, täytynee toteuttaa heti kun saadaan todistusaineistoa ihan kameralla! noista materiaaleista en viitsisi mitään vääntää, kymmenen aikoihin illalla ei kännykällä tullut järin laadukasta sisältöä :D

      Poista