maanantai 2. toukokuuta 2016

Elämää







Keväisin sitä luonnon lisäksi herää itsekin eloon ihan uudella tavalla. Motivaatio kaikkeen lisääntyy samassa suhteessa auringonvalon kanssa, ja elohopean kohoaminen lämpömittarissa saa hymyn huulille keneltä tahansa. Meidän kevääseen on sisältynyt niin onnistuneita kouluvalmennuksia, vähemmän onnistuneita itsenäisiä treenejä, maastoilua, metsien koluamista kuin hyppyjäkin!

Vappupäivänä Rytty sai selkäänsä entuudestaan tutun stunttikuskin, joka tällä kertaa pääsi kouluttamaan poniani esteiden parissa. Kyseinen kaveri on esteillä aika paljon lahjakkaampi ja rohkeampi kuin minä, joten Rytynkäään kanssa ei ollut sen suurempia ongelmia alkujähmeyden jälkeen, vaikka poni ei olekaan maailman näppärin hypätä (eikä myöskään koulusatula tee kenenkään olemisesta helppoa esteillä). Parivaljakko hyppäsikin reippaasti korkeimmillaan 75 cm pystyn ongelmitta!



Eipä tuosta esteponia saa tekemälläkään, mutta yritystä ei onneksi puutu!

Lopuksi kävi Pinjakin ensimmäistä kertaa hyppäämässä Rytyllä.

Jos jokin viime päivinä on erityisesti saanut fiiliksen kattoon, niin klassinen valmennus lauantaina. Meillä oli taas neljän kuukauden tauko tämän valmentajan silmän alta, joten pientä jännitystä oli ilmassa palautetta odotellessa. Heti alkuverryttelyn aikana valmentaja kuitenkin totesi, että Rytty on edennyt ihan harppauksin! Se oli kuulemma saanut huimasti lisää lihaksia, takapää on voimistunut ja näin ollen ravissakin takajalat liikkuivat enemmän oikeaan suuntaan mahan alle eikä taaksepäin. Ohjeeksi saatiinkin jatkaa samalla linjalla vaan!


Joo, harjaan kyllä ponini ennen ratsastusta... Ei vaan kovin paljoa auta siinä
vaiheessa, kun ratsastusreittimme maneesille on kokenut pienen vesivahingon!



Eikä siinä vielä kaikki, tänään Rytty vietti seitsemännettä syntymäpäiväänsä! Sitä juhlistettiin tietysti kakulla, jossa oli normaalin ruoka-annoksen lisäksi seitsemän heppanamia, porkkanoista tehty numero 7 ja hieman melassia. Näkyi maistuvan!


4 kommenttia