tiistai 8. maaliskuuta 2016

Messuja ja muuttumisleikki

Sunnuntaipäivästäni Horse Fairissa jäi käteen pää täynnä uusia ajatuksia ratsastuksesta ja hieman, muttei onneksi liikaa kaventunut rahapussi. Siinä missä aiempina vuosina olen skipannut infolavan luennot lähes kokonaan, tällä kertaa käytin messupäiväni käytännössä pelkästään siellä - aiheet osuivat todella nappiin! Shoppailulle ja syömiselle varatun ajan jälkeen ei oikeastaan muuta ehtinytkään... Päivä kului aivan liian nopeasti, olisin viihtynyt todennäköisesti koko viikonlopun!

Areenan ohjelma ei jostain syystä jaksanut innostaa tänä vuonna yhtään, kun saavuttiin vasta ennen puolta päivää ja näin ollen missasin Knockout-kilpailun. Kävin vilkaisemassa taitavaa valjakkorussia ja lopuksi estekisojen palkintojenjakoa, mutta siihen se oikeastaan jäikin! Aloitettiin kauppojen kiertelyllä ja sen jälkeen käytiin kuuntelemassa, mitä fysioterapeutti Anna Reima kertoi ratsastajan lihashuollosta. Tässä on itselläni (kuten varmasti hyvin monella muullakin) niin paljon petrattavaa, että tällaiset herättelyt tulevat aina tarpeeseen! Ratsastushan on lihaksistolle todella yksipuoleista ja tietyllä tavalla haitallistakin toimintaa, joten syytä olisi harrastaa säännöllisesti muutakin liikuntaa.

Minulla on ongelmana se, että pitäisi löytää itselle mieleinen ja sopiva tapa liikkua, jotta se jaksaisi oikeasti motivoida ilman innostuksen välitöntä laantumista. Tietysti riittävä motivaattori voisi olla ihan vaan sekin, että ratsastus on aika paljon helpompaa, kun fyysinen kunto on hyvä ja lihakset kykeneväisempiä toimimaan. Haluaisin ehdottomasti käydä (ratsastuksesta jotain ymmärtävällä) fysioterapeutilla tsekkaamassa omat vinoudet ja muut ongelmat, ja lisäksi pilateksen kokeilusta meillä on ollut puhetta talliporukan kanssa. Saapa nähdä, saadaanko sekin vielä joku päivä toteutettua!

Heti perään Aira Toivola kävi kertomassa ratsastajan ryhdistä ja toimivasta istunnasta, ja se jos mikä oli silmiä avaavaa! Minun on usein oikeasti todella vaikea istua Rytyn selässä, joten suurena haaveenani on joskus päästä Airan istuntatunnille. Tuntuu, että ymmärsin niin paljon asioita pelkästään kuuntelemalla, saati kun olisi se oma poni siinä alla. Motivaatio opetella istumaan on hirmuinen, kun olen monet kerrat konkreettisesti huomannut, miten Ryttyyn vaikuttaa se, kun palikat on hetken kohdillaan! Omassa istunnassani vaan on hyvin monta asiaa, jotka menevät pieleen heti kun en niihin 100% keskity, että ne hetket ovat harvassa. Onneksi istuntaa voi ja itse asiassa pitääkin korjata joka ikisellä ratsastuskerralla.

Pari muutakin esitystä kuunneltiin, mutta niistä ei syntynyt järin paljoa ajatuksia, joten sepostukset riittänevät tältä erää! Ostin messuilta B-vitamiinia karvanvaihdon tueksi, Stübbenin 20 mm kannukset remmeineen ja Eskadronin kouluhuovan. Näistä vain vitamiini oli ostoslistalla ja ostamatta jäi mm. ratsastushousut... Kenties kuukauden päästä Tampereella uusi yritys! Expo oli ihanan ruuhkaton, siitä plussaa.



Se messuista, vielä haluan jatkaa muista aiheista! Tein pari päivää sitten elämässäni hyvin radikaalin päätöksen, ja Rytyn liehuletti kohtasi Fiskarsit ja nyppimiskamman. Ihan vaan siksi, ettei harja ollut riittävän liehuva, vaan todella ruma. Se oli puolipitkä ja kaulakappaleen kuluttama välimuotoharja, mutta nyt se on ratsutukka! Pelkäsin todella paljon, ettei uusi tukkamuoti sovi ponille, mutta nyt kun silmä on hetken saanut tottua niin olen hyvin tyytyväinen päätökseen. Rytty ei näytä enää villiponilta ja harja on paljon paremminvoivan oloinen. Lisäksi sisäinen kilparatsastajani tykkää ajatuksesta lauantain kaudenavauskisoista ja sykeröistä!

Shit happens, Rytty ja rumilustukka.

Otan parempia kuvia valossa joskus käytettyäni vielä muutaman tunnin nyppimiseen... Ette usko,
kuinka paljon harjaa voikaan eestiläiseltä löytyä silloin, kun sen toivoisi olevan mahdollisimman ohut!

Muuten on valtakunnassa kaikki hyvin, ollaan saatu treeneissä välillä ihan superfiiliksiä. Rytty on parhaimmillaan niin mahtavan kiva, ettei sanat riitä! Kuten valmentaja sanoi, nyt vaan säilytän saman tunnelman kisapäivään saakka. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta lauantaille meidän ainoa tavoite on tehdä oikeasti parhaamme radalla. Haluan onnistua tsemppaamaan niin, että Ryttykin tsemppaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että on jännitettävä vähemmän ja ratsastettava enemmän... Pääasiassa henkistä psyykkausta siis.

Menee kisapäivä miten menee, motivaatiotulvani on tällä hetkellä uskomattoman suuri! Sehän tässä tuppaa kaikista tärkeintä olemaan, ilman motivaatiota kun on paha nauttia harrastuksesta. Nauttikaa tekin, älkääkä lannistuko lumisateesta - varmasti se kesäkin vielä joskus saapuu, vaikka vuosi sitten kieltämättä oltiinkin aika paljon keväisemmissä tunnelmmissa!

4 kommenttia

  1. Itse käyn 1-2 kertaa viikossa hevosen kanssa maastakäsin juoksemassa tai kävelemässä! Niin saa omaa kroppaa pysymään kunnossa ja vetreänä ja karvaooppelin kanssa on kiva painaltaa puskissa menemään, joten motivaattorikin löytyy :) Itse ainakin huomasin omassa voinnissa ja ratsastuksessa selvää parannusta ja ponikin alkoi olemaan motivoituneempi sekä vetreämpi treeneihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo just jotain tollasta se voisi olla, pitää vaan ottaa itteään niskasta kiinni... :)

      Poista
  2. Itse teen joka ilta lyhyen ja suht "tehokkaan" kotitreenin, joka on jo tässä puolenvuoden aikana auttanut jonkun verran, koska tiedän nyt, miten lihakseni toimivat :) Siitä saankin motivaatiota, koska lihaskunnon parantuessa ratsastus tulee olemaan huomattavasti helpompaa!
    Nuo messut olisi kyllä ollut mahtava nähdä, mutta tällä kertaa en päässyt paikalle.. Ehkä sitten ensi vuonna.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, en oo ite oikein innokas lähtemään salille niin pitää kehitellä joku hyvä kotitreeni :) kannattaa lähteä jos tulee mahdollisuus, oikein antoisia tapahtumia ovat!

      Poista