maanantai 15. helmikuuta 2016

Hyvin alkanut blogivuosi


Tasan vuosi takaperin, 15.2.2015, elettiin talvea parhaimmillaan!

Google Analytics kertoo karua faktaa kävijävirtojen laskemisesta. Asiaanhan ei varmaan vaikuta se, että helmikuu on puolessa välissä ja postauksia tälle ajanjaksolle on kertynyt tasan yksi. Osittain on pakko syyttää sääoloja, jotka ovat vaikeuttaneet niin ponin pitämistä säännöllisesti liikkeessä kuin sen johdosta myös inspiraatiota blogin suhteen. Nyt ei ole kuitenkaan syytä valittaa (eikä keksiä tekosyitä pitää vapaapäiviä), sillä jääkausi päättyi ja saimme kunnon lumikerroksen takaisin. Ratsastamaan pääsee taas ihan kelvoilla talvipohjilla!

Täytyy sanoa, että nämä talvikelit ovat paljon mukavammat nyt, kun valoa riittää koko ajan pidemmälle iltaan ja lämpötilat pysyttelevät mukavan leutoina. Joulu-tammikuu on hirveää aikaa, mutta helmikuussa pystyy talvesta jopa vähän nauttimaan! Siis mikäli se lumi nyt myös pysyy vielä hetken maassa. Heti maaliskuussa voisi kyllä kevät saapua, mielellään kerralla mahdollisimman ripeästi.

Kannattaa ottaa snäppi seurantaan, olen yrittänyt päivitellä sitä bloginkin edestä viime aikoina!
rriinar

Silloin pahimpina keleinä, kun kotona ei voinut tehdä mitään, ratsastin pääosin muiden hevosia läheisellä maneesitallilla. Sen jälkeen oman ponin selässä olo on tuntunut jokseenkin vieraalta, ihan kuin olisi tatsi täysin kadoksissa juuri sen hevosen kanssa, jonka kuuluisi toimia täsmälleen omilla säädöillä! Toki Rytty on myös ollut paljon normaalia huonompi ratsastaa jo sen takia, että liikutus on oikeastaan koko alkuvuoden ollut epäsäännöllistä, mutta asiaa ei auta kuskin vieraissa käyminen. Muuten olen kyllä ollut hyvin iloinen mahdollisuudesta pitää ratsastusrutiinia yllä, ja tietysti muilla ratsastaminen antaa parhaimmillaan jotain eväitä omankin ponin kanssa työskentelyyn!

Tämänpäiväisestä iltaratsastuksesta jäi kyllä pitkästä aika todella positiivinen fiilis. Alku oli hankala, mutta yksinkertaisesti vaan päätin, että en jätä työskentelyä puolitiehen, vaikka tuntuu vähän vaikealta. Työskentelin ravissa niin kauan, että se oikeasti toimi, ja laukassa sama. Lopputuloksena oli väsynyt ja hikinen poni, mutta pystyin lopuksi tekemään siirtymisiä laukan ja ravin välillä niin, että kumpikin askellaji rullasi hienosti suoraan ilman puolen kierroksen korjailua. Hyvä Rytty! Oma poni tuntui taas kotoisalta ja juuri siltä kun pitääkin.


Enää ei tunnu niin kauhean mahdottomalta ajatus vajaa kuukauden päässä siintävistä kisoista, etenkin kun ohjelmana toimii tuttu heC:2, jossa ei pitäisi olla mitään ihmeempää. Ainoastaan jännittää se, että pitäisi pitkästä aikaa laittaa kannukset jalkaan... Ennen kisakauden avausta meillä on tiedossa myös intensiivisempää treeniä hiihtolomaleirin muodossa, jolloin päästään valmentajan kanssa pureutumaan mahdollisiin ongelmiin kunnolla, sekä toki vähän myös pitämään hauskaa. En malta odottaa!

Tähän tympeään puhelinkuvallisuuteen on tulossa korjausta keskiviikkona, jolloin pikkusisko saa luvan ottaa kameran kauniiseen käteensä pitkästä aikaa ja kuvailla treenejä - toivotaan aurinkoista päivää ja hyvin sujuvaa ratsastusta siis! Huomenna meillä onkin maastopäivä.

2 kommenttia

  1. Niin tuttua! Meille korpeen kun ei koskaan saa oikein edes kuvaajaa, etenkään niihin aikoihin kun itse käyn. Kuvattomia postauksia on niin tylsä tehdä, etenkin jos ei ole mitään muuta kerrottavaa kuin "Ohjasajoin ponit tänään ihan samalla kaavalla kuin eilenkin"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, sepä... mielummin sitten pitää postausvälin pidempänä, vaikka samalla tuntuu tosi tympeältä olla epäaktiivinen. vaikeaa :D

      Poista