torstai 18. helmikuuta 2016

Aurinkoisen päivän treeniyritykset



Elämässä pitää olla haasteita, eikö? Tämä harrastus tarjoaa niitä kyllä ihan riittämiin! Välillä vaan pysähtyy miettimään, että kuinka sitä tuntee olevansa vielä ihan aloittelijan kengissä - ja toki onkin, tämän lajin parissa kuljetaan elinikäinen matka eikä silloinkaan olla täydellisiä - vaikka pienestä pitäen sitä onkin ratsastuksen parissa aikansa kuluttanut. Kuvia katsoessani totesin ennen kaikkea, että olisin kyllä niin paljon jonkun kunnon istuntavalmennuksen tarpeessa... Oikeasti, miten voin kunnolla vaikuttaa hevoseen, jos istunta on kaukana oikeaoppisesta? Omassa ratsastusfilosofiassani pyrin ehdottomasti siihen, että pystyn tekemään kaiken niin pienesti kuin mahdollista, eli käytännössä ratsastaa täysin istunnalla. Vielä ollaan toki kaukana siitä.

Tällä hetkellä Rytyltä löytyy (tilanteeseen nähden) hyvä laukka jopa paremmin kuin ravi! Olen siihen enemmän kuin tyytyväinen siksi, että Rytylle ravi on aina ollut paljon vahvempi askellaji ja laukka laahannut perässä ajoittain paljonkin. Enkä ole mitenkään huolissani ravin huononemisesta, sillä sekin on toki parantunut ja hyvinä hetkinä onkin tosi hyvä, mutta palaset on vaikeampi saada kohdalleen - laadukas ravi on enemmän työn takana kuin laadukas laukka. Tai eipä ravikaan olisi ponille ongelma, jos saisin kerättyä itseni selässä!

Olen korjannut laukkaa tekemällä paljon temponmuutoksia askellajin sisällä. Ensin kasataan...

... sitten hyvällä ulko-ohjan tuella, mutta ehdottomasti kevyellä sisäohjalla laukkaa eteen!
Saadaan näin aina muutama tosi hyvä askel ennen pakan leviämistä.

Ratsastus oli tällä kerralla kaikin puolin melko vaikeaa ennen kaikkea siksi, että oma oleminen selässä oli ihan hakusessa. Jälkiviisaana olisi pitänyt taas laskea rimaa reilusti ja tyytyä vähempään ponin osalta, sillä täysin rento ja hyvä koko kropan läpi tuleva liike jäi ravissa saavuttamatta, kun yksinkertaisesti yritin liikaa. Se on nyt tietysti ihan ilmiselvää, mutta ratsastaessa sisäinen bloggaajaminäni jostain alitajunnasta huuteli, että kun kerrankin on kuvaaja, pitää saada Rytystä parhaat puolet esiin. Joopa joo, paremman puolen olisitte nähneet, jos olisin vaikka vaan kevennellyt eteen alas koko ratsastuksen ja saanut esiin irtonaisen, iloisesti liikkuvan Rytyn.

Kuten alussa sanoin, ikuista oppimistahan tämä on. Kyllä me täältä vielä noustaan! Poni on tällä hetkellä vielä niin jäätävän lihavakin, että en ihmettele, jos se ei sen takia pysty ihan parhaimpaansa. Nyt tyyppi onkin erittäin tiukalla kuntokuurilla, eiköhän ala pian tuloksia näkyä!



8 kommenttia

  1. Ihania kuvia, hyvälle näyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! ehkä voisi joskus olla itselleen hieman armollisempi, kun ei Rytty huononakaan päivänä näytä kuitenkaan tämän kauheammalta :D

      Poista
  2. Hyvältä näyttää! Olette niin symppis pari :)

    VastaaPoista
  3. Ei se aina mene niin täydellisesti :) Hienosti te kuitenkin menette ;) Tästä suunta vain ylöspäin ! :)

    VastaaPoista