sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Täydellinen motivaationnostatus


... eli kolmen valmennuksen loppuviikko! Huh, jokseenkin raskas puristus, mutta kylläpä valmentautuminen onkin parhaimmillaan kivaa. Postauksen kirjoitan pidemmän kaavan mukaan ihan jo siksi, että on pakko saada jäsenneltyä omia ajatuksia. Sitä en tiedä, että kuinka mielenkiintoista luettavaa tämä on teille, kun oikeita kuviakin tuli vain sunnuntailta muutama. Joka tapauksessa uusien ajatusten ja oppien kirjoittamisesta ylös on itselleni suurta hyötyä tulevaisuutta ajatellen, joten tässä se tulee!

KOULUVALMENNUS 21.1

Torstaisena valmennuspäivänämme pakkanen kiristyi uhkaavasti iltaa kohden, ja oli arpapeliä, pystyttiikö koko valmennusta pitämään. Toivoin itse hartaasti, ettei sitä peruutettaisi - ihan vaan siksi, että meillä oli ollut marraskuun jälkeen tasan yksi kouluvalmennus. Nyt, kun motivaatio Rytyn kanssa oli aiempaa korkeammalla muutenkin, tarvitsin kovasti apua omaan tekemiseen. Vaikkei sen suurempia ongelmia olisikaan, huomaa epäsäännöllisen valmentautumisen vaikutukset viimeistään siinä vaiheessa, kun vihdoin valmentajan silmän alle pääsee.

Valmennus onneksi järjestettiin, joskin päädyttiin ratsastamaan ilman satulaa. Se oli itselleni pelkästään hyvä juttu, koska löydän omaan istuntaani rentouden huomattavasti paremmin ja näin ollen häiritsen vähemmän ponia. Jalkaa tosin tuppasin jännittämään ylöspäin, ja sain jatkuvasti ajatella pudottavani sen lonkasta asti kohti hiekkaa. Kun jalka oli rennosti alhaalla, pystyin istumaan istuinluillani ja löysin fiiliksen myös siitä, että lantiossa tulee todella olla liikettä ponin mukana paikallaan jäkittämisen sijaan.

Ponia selvästi hymyilytti ennen ja jälkeen tunnin. Itselläni ei jälkimmäisessä kasvojen lihakset
enää jäätyneisyydeltään pystyneet mihinkään hymyntapaiseenkaan, vaikka fiilis oli todella hyvä!

Rytyn suhteen tajusin sen, että sille on annettava aikaa. Vaikka se on hidas, en voi heti alussa ratsastaa sitä todella aggressiivisesti eteenpäin, vaan se löytää liikkeen itsestään parhaiten rentouden kautta. Jos vaadin alkuun liikaa, saan aikaan jännittyneen ja kipittävän ponin, joka pahimmillaan makaa lavoillaan etupainoisena ohjaani nojaten. Sen sijaan taivuttelin sitä ympyrällä hitaammassa tempossa, jossa alkuun ei toki ollut lähellekään riittävän aktiivista poljentaa takaa - verryttyään Rytty kuitenkin löysi sen ihan itse ja mikä tärkeintä, liike tuli rehellisesti koko kropan läpi. Poni liikkui riittävästi eteen ollen samalla rento, eikä minun tarvinut tehdä selässä mitään ylimääräistä. Tämä olisi tietenkin ideaalitilanne aina ratsastaessa, mutta meille ei mikään itsestäänselvyys! Toivottavasti nyt kuitenkin löytyi resepti, jolla se on saavutettavissa mahdollisimman helposti jatkossakin.

Varsinaisena harjoituksena tehtiin ravipuomeja, sekä ihan maassa olevia että hieman korotettuja. Tärkeintä oli edelleen säilyttää rentous, jotta harjoituksesta oli hyötyä. Rytyn kanssa on puomit joskus vaikeita, mutta sekin johtuu yllättäen siitä, että itse teen selässä liikaa. Helposti ajattelen, että minun on nostettava ponin jalat puomien yli ja ratsastan turhaan eteenpäin, vaikka parhaiten se onnistuu kun olen ihan hiljaa ja annan ponin hoitaa tehtävänsä. Vähemmän on enemmän monessakin asiassa... Yhdistettiin mukaan vielä laukkasiirtymisiä ja pari nostoa oli tosi kivoja! Laukka yleensäkin toimi hyvin, kun muistin säilyttää riittävän ulko-ohjan tuen suoruuden takaamiseksi.

Isoimpana ongelmana minulla Rytyn kanssa on se, etten oikein uskalla ratsastaa sitä yhtään taaksepäin, kun se luonnostaan on hidas. Korjaan sitä liian paljon vaan koko ajan eteen, ja sen takia poni tulee välillä jännittyneeksi ja "kovaksi". Rentous ei tarkoita hidasta tempoa, vaan silloin aktiivisuuskin on oikeanlaista. Hitaalle ponille ei tietenkään saa tarjota mahdollisuutta löysäilyyn, muttei myöskään riistää oikeutta rentoon työskentelyyn. Vain rento hevonen pystyy parhaaseen mahdolliseen suorittamiseen!

Perjantaina vietettiin välipäivää, jonka kunniaksi suunnattiin metsäpoluille kävelemään!

KLASSINEN VALMENNUS 23.1

Vielä suuremmalla innolla odotin vierailevan valmentajamme kerran kuukaudessa järjestettävää klassista kouluvalmennusta, koska taukoa oli kertynyt useampi kuukausi - edellisen kerran oltiin mukana viime lokakuussa. Marraskuussa sitä ei taidettu järjestää ollenkaan ja joulukuussa järjestettiin, mutta tietenkin kaikkien vapaiden viikonloppujeni sijaan samana lauantaina Blogiexpon kanssa. Tässä kuussa en antanut valmennuksen jäädä väliin, vaikka aikataulun puolesta teki (vaihteeksi) pikkuisen tiukkaa, sillä minun oli illaksi ehdittävä Joensuuhun taannoisen Suomipop-kilpailuvoittoni takia. No, pienellä organisoinnilla ehtii hienosti harrastaa ja huvitella!

Meillä ei ollut ihan paras päivä lauantaina. Rytty kyllä suoritti, mutta jotenkin siitä puuttui se viimeinen säväys, jolla ollaan aina saatu suurimmat onnistumiset näissä spesiaalivalmennuksissa. Itselleni tuotti vaikeuksia jo pelkkä satulassa istuminen, olen kenties hieman liikaa mennyt lähiaikoina ilman... Sen lisäksi Rytty tuntui melkoisen työläältä ratsastaa, mikä johti nopeasti siihen, että tein taas selässä ihan liikaa. Valmentaja sai useaan otteeseen huomauttaa, että äläpä jää kaivamaan sillä pohkeella ja rauhoita käsi. Suurin paheeni onkin yliyrittäminen jonkun asian tuntuessa vaikealta, vaikka paremman lopputuloksen saisin ihan päinvastaisella ratsastuksella. Ponin pitäisi kuitenkin tehdä suurin työ, ei ratsastajan - meillä homma menee välillä ihan toisin päin! Rytty luistaa hommista ja minä otsa hiessä yritän "korjata", samalla yleensä hienosti istunnalla puristaen ja kädellä sitoen. Kyllä muuten varmasti korjaantuu!

Loistofiilikset jäivät tällä kertaa väliin, mutta tajusin paljon uusia asioita ja saatiin vietyä käynnin kokoamista taas eteenpäin, joten hukkaan ei tämäkään valmennus missään nimessä mennyt. Huonompi päivä oli monien asioiden summa, mm. pidemmän talvilomailun, josta myös valmentajalle mainitsin ja hän ymmärsi pitää tehtävät riittävän simppeleinä. Peruskorjaamiset olikin tähän kohtaan enemmän kuin paikallaan! Tehtiin edellisistä valmennuksista tuttuja ja hyväksi havaittuja tehtäviä, lähinnä ristiaskelia ja vastataivutusta tällä kertaa.

Kotona harjoitellessani kokoamista minun on muistettava pitää Rytyn muoto mielummin avoimempana kuin niin, että se on liian alhaalla pyöreänä, koska silloin se ei pysty taittamaan takajalkoja ja lannetta. Täytyy myös yrittää saada se aina vähän kuumenemaan, esimerkiksi tekemällä kolme askelta peruutusta ja kolme eteen -toistoja, koska sen täytyy herättää takajalkansa ennen kuin kokoaminen onnistuu. Yleensäkin takajalkojen kanssa saadaan tehdä kovasti töitä ja etsiä pieniä hetkiä, jotka kehittävät oikeita lihaksia. Tavoitteena on, että Rytty jossain vaiheessa pystyy ravissakin tuomaan takajalkoja enemmän mahan alle kuin potkia niillä taaksepäin, mikä on sille luontaisempi tapa liikkua. Nyt siis töitä vaan, eiköhän ensi kuun valmennuksessa ole taas vähän sujuvampi meno, kun poni pysyy toivon mukaan säännöllisesti liikkeessä siihen saakka! Ainahan on ulkokentän kanssa olemassa riski, että pohjat muuttuvat radikaalisti huonompaan suuntaan kun kuitenkin kevättä kohti mennään, mutta toivotaan parasta.


ESTEVALMENNUS 24.1

Jotta ei liian helpolla päästäisi, sattui samalle viikolle vielä vierailevan valmentajan estevalmennus, jossa Rytyn kanssa oltiin ensimmäistä kertaa mukana. Itseltäni alkoi tässä vaiheessa loppua motivaatio ponin kanssa reissaamiseen ihan tyystin, en olisi oikeasti jaksanut lähteä! Toki siihen vaikutti ihan fyysinen väsymys, joka taas saattoi johtua neljän tunnin yöunista. Perille päästyämme olinkin taas innolla lähdössä valmentautumaan, mutta lähteminenhän se aina on vaikein osuus.

Uudesta valmentajasta ja yleensäkin valmennuksesta jäi positiivinen fiilis. Paljon tuli esille uusia asioita, joita en ole aiemmin ajatellutkaan. Rytty hyppäsi ihan ok, pienen alkujännityksen jälkeen jopa tosi kivasti! Tehtiin lähinnä jumppasarjaa, joka onkin Rytyn hitaille takajaloille oikein hyvää treeniä. Huomasi taas hyppyjen vaikutuksen siinä, että ravi oli lopussa ihan eri maata kuin alkutunnista. Uskon kyllä vankasti siihen, että koulupainotteisena ratsukkonakin esteet on oikeasti hyödyllistä pitää ohjelmassa mukana!

Ei aleta käydä vakituisesti näissä estevalmennuksissa, mutta silloin tällöin jos päästään peruutuspaikoilta mukaan. Muuten riittää kyllä oman valmentajan kanssa sekä itsenäisesti tapahtuvat hyppelyt, joskin hyvää buustia este"uralle" tällaiset tilaisuudet kyllä aina tekevät!

Alussa esitettiin epätasaisia ravihyppyjä...

... loppua kohden ilme kirkastui, taisi olla jumppaaminen kivaa :)

Loppuverkkaravailua. Väsyminen näkyi muodossa, joka saisi olla avoimempi, muuten Rytty tuntui hyvältä!

Ei kai huomaa, että viimeisen valmennuksen kohdalla hälveni kirjoitusinto? Esteitä on kyllä muutenkin tosi paljon vaikeampi analysoida, kouluvalmennuksista saisin kyllä kirjoitettua vaikka kuinka paljon, esteet taas on helpompi lähinnä mainita sivulauseessa... Noh, jotain fiiliksiä irtosi siitäkin, parempaan en tällä hetkellä pysty - pitänee nimittäin nukkua välillä, en välttämättä halua näyttää huomenna vielä zombimmalta kuin tänään. Treenit jatkuvat taas tulevalla viikolla, joskin valmennuksia on (onneksi) normaaliin tapaan vain yksi...!

4 kommenttia

  1. Kyllä siitä saa paljon lisäbuustia harrastamiseen, kun pääsee jonkun silmän alle! Ihan tavallisista ratsastustunneistakin tulee ihan erilainen into päälle kuin itsekseen pukertamisesta.

    VastaaPoista
  2. Tällainen pidempi valmennuspostaus oli oikeastaan tosi kiva. Tästä saa lukijakin ihan eri tavalla irti asiaa, kuin "meni hyvin" -tekstistä! Rytty näyttää tosi hyvältä etenkin tuossa klassisen valmennuksen alla olevassa kuvassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä että jaksoi lukea ja kiitos! :)

      Poista