tiistai 1. joulukuuta 2015

Pieniä syitä ja suuria seurauksia


Joskus sitä on blogia varten kuvaamisesta ihan konkreettistakin hyötyä. Eilen ratsastaessani tuskailin, kuinka Rytty tuntuikin niin vaikealta - oli hidas jalalle ja nojaili etenkin ulko-ohjaan ihan huolella. Korjasin ratsastamalla eteen (mikä johti lähinnä lapojen päällä juoksemiseen ja tahdin rikkoutumiseen) sekä vaihtelemalla myötä- ja vasta-asetuksen välillä tuntuman pehmentämiseksi. Lopulta ratsastus taisi olla sellaista hyödytöntä korjaamisen korjaamista, joka aiheutti vaan hallaa entisestään. Saatiin toki välillä aikaan muutama hyvä askel, mutta kokonaisuudessaan ratsastuksesta jäi suuhun todella huono maku. Tyydyin ihan ok -pätkään ja korjasin lopuksi hetken aikaa tuntumaa maasta käsin.



Vasta jälkikäteen kuvia katsoessani sain selville, mikä ongelman ydin oli. Oikeasti harmitti, että selässä ollessani lähestyin asiaa ihan väärältä kannalta, mutta en vaan tajunnut sitä silloin! Mielummin kuitenkin jälkiviisas kuin ei viisas ollenkaan? Mutta tosiaan, kaikki meidän päivän ongelmat lähtivät liian sitovasta kädestä, mikä johti Rytyn leukakulman lukkiutumiseen ja esti kropan läpi tulevan liikkeen. Niin pienestä se voi olla kiinni. Keskityin lähinnä korjaamaan tuntumaa, kun olisi ennen kaikkea pitänyt korjata takajalkoja.

Ratsastaessa ei vaan voi lähteä siitä, että otanpa ohjaspituuden X ja oletan hevosen olevan hyvä. Pään asento on tulos hyvästä ratsastuksesta. En voi esimerkiksi luonnostaan etupainoista hevosta, kuten Rytty, vaatia lyhyelle kaulalle, jos en saa ensin ativoitua takaosaa ja nostettua selkää. Ja kun takajalat ovat rungon alla ja selkä ylhäällä, niin kappas vaan - kaulakin on kuin itsestään kaunis ja pyöreä! Etupainoisuutta ei voi korjata nostamalla ohjalla ylöspäin, vaan nimenomaan ratsastamalla takaa eteen.


Yksinkertaista, mutta joskus silti niin vaikea tajuta. Viime aikoina ollaan tehty Rytyn kanssa sen verran reilusti kokoavia harjoituksia, että siltä meinaa kadota eteenpäinpyrkimys. Sen takia ajattelin pitää nyt muutaman päivän kuurin samantyyppistä ratsastusta mitä ponin 5-vuotis kesänä pääasiassa tehtiin, eli ihan vaan eteen alas -ajatuksella liikettä eteen. Sitä ryhtiä voidaan etsiä sitten, kun takajalat ovat oikeasti aktiiviset ja Rytty kevenee sitä kautta myös edestä. Perusasiat on oltava aina kunnossa ennen temppuja! Ilman keveyttä en voi vaatia hyvää suoriutumista oikeastaan mistään, koska silloin ratsastaminen on vaikeaa sekä hevoselle että itselleni.



Rytyn kanssa suurimpana haasteena on ollut ja tulee varmasti aina olemaan sen hitaanpuoleinen perusluonne ja tietyt rakenteelliset seikat, mm. edellä mainittu etupainoisuus. Niistä ei voi päästä kokonaan eroon, mutta oikeanlaisella ratsastuksella voi vaikuttaa paljon. Kylmäverisen omistajana tiedostan, että ratsurotuisilla saattaa olla tiettyjä etuuksia, mutta pyrin välttämään viimeiseen asti vertailua sekä ajatusmallia "mutkun ei tää pysty". Kyllä muuten pystyy.

Jos ei muuten, niin vähintäänkin olemalla parhaalla mahdollisella luonteella ja suloisella ulkomuodolla varustettu ystävä!

4 kommenttia

  1. Mutta selvästi olet omaksunut "ohjat käteen" neuvon, pitää vaan ajatella positiivisesti! ;D Millä tavoin opettelit pitämään ohjat kädessä? terveisin saman ongelman kanssa painiva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaha, kyllä, vielä kun ymmärtäisi että sitä pituutta kuitenkin voi ja pitääkin vaihdella :D tahdonvoima ja sen tajuaminen, että ratsastus on tosi paljon helpompaa kun hevonen on siinä sun kanssa eikä pysty samalla tavalla kiemurtelemaan ja tekemään omia ratkaisuja. en mä oikein tiedä muuta kuin että siihen pitää vaan tosi kovasti keskittyä ja alkuun vaikka unohtaa tietyt muut asiat, kysehän tässäkin on aika lailla siitä että lihasmuistiin se pitää saada tallennettua :)

      Poista
  2. Olipas kiva postaus taas! :) ja kiva kun oot jaksanu postailla nyt aktiivisesti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitti! oon yrittäny reipastua, ihanaa että on vielä lukijoita mukana vaikka oon ollu hirveän epäaktiivinen :)

      Poista