tiistai 15. joulukuuta 2015

Kadonnut ajantaju

kesä 2013 

Aika kuluu aina nopeammin silloin kun on todella hauskaa, eikö niin? Rytyn kanssa eletyt kaksi vuotta ovat kyllä olleet tähän astisen elämäni parhaimpia, joten en ihmettele yhtään, että vuodet ovat kiitäneet ohi ihan huomaamatta. Tuntuu oudolta miettiä, miten kauas on tultu siitä, kun 4-vuotiaan rääpäleen kanssa aloiteltiin yhteistyötä tietämättä tulevasta.

Edellisen vuosipäivän aikaan en tehnyt minkäänlaista historiakatsausta, joten kenties nyt olisi sen aika. Alla olevat kuvat ovat ensimmäisiltä ratsastuskerroilta ja elettiin tosiaan joulukuuta, sulalla kentällä pääsi nähtävästi silloinkin ratsastamaan!


Oli perjantai 13. vuonna 2013 ja tallin pikkujoulut, joista jouduin poistumaan hyvissä ajoin, sillä seuraavana aamuna olimme lähdössä viemään silloista ylläpitoponiani takaisin kotiinsa. Lähtöä tehdessäni minulle ohimennen ilmoitettiin, että mikäli olen jatkossa tekemistä vailla, niin Rytty kaipaisi hieman enemmän liikuntaa kuin heillä oli mahdollista sille tarjota. Lupasin harkita. Kotimatkalla mietin vain, etten ole ikinä ratsastanut noin nuorella hevosella, ei minusta taida olla siihen.

Selvittyäni henkisesti raskaasta lauantaista lähdin sunnuntaina käymään Rytyn silloisella kotitallilla. Yllätyin todella, kun minut laitettiinkin silloin jo ponin selkään, mutta epävarmuus muuttui pian innostukseksi. Ohjelmassa oli sillä kertaa maastoilua, joten ratsastin hetken käyntiä kentällä ja sen jälkeen tunnin mittaisen rauhallisen maastolenkin porukassa. Sanotaan, että kun oikea hevonen osuu kohdalle, se tietynlainen tunne tulee heti tai ei ollenkaan. Rytty sykähdytti kaikin puolin ensimmäisistä hetkistä alkaen. Fiilis oli pitkälti sama kuin vuosia aiemmin Rullen kanssa.

Molemminpuoleisten joulukiireiden takia asia jäi hetkeksi, kunnes välipäivinä pääsin taas kyytiin, tällä kertaa kentälle omistajan valvovan silmän alle. Rytyllä oli ratsutus siinä vaiheessa, että meidän ohjelmaan kuului käynnissä voltit ja pysähdykset sekä hyvin laajien kaarien ratsastaminen kevyessä ravissa. Sen perusteella olin aivan myyty ponin luonteelle ja ratsastettavuudelle. Otin tarjouksen vastaan ja pääsin lähtemään hymyssä suin kotiin odottamaan tulevia liikutuskertoja!

Olen alkanut liikutella yhtä superihanaa 4-vuotiasta eli pian 5-vuotiaaksi kääntyvää vauvaponia. Olen mennyt sillä nyt kaksi kertaa, ja vitsi kun onkin symppis tapaus! Nuoren ratsastaminen tuo kyllä omat haasteensa, kun kaikki pitää tehdä niin tarkasti ja oikein, mutta onneksi ponin omistaja oli oikein tyytyväinen suoriutumiseemme. Tosi kivaa vaihtelua kyllä tämä, ja tosiaan aivan ihana poni kyseessä, joten innolla odotan tulevia ratsastuksia ja että pääsen tutustumaan siihen lisää!


Siitä lähtien liikutin Ryttyä aina tarpeen mukaan kahdesta neljään kertaan viikossa, sekä itsenäisesti että opetuksessa. Ratsuttaja kävi edelleen vähintään kerran viikossa selässä varmistamassa oikeilla urilla pysymisen ja opettamassa uutta. 2014 vuoden alku oli todella hauskaa aikaa, sillä edistymistä näki oikeasti joka ratsastuskerralla. Oli aina yhtä palkitsevaa huomata, kuinka ennen vaikealta tuntunut asia olikin yllättäen helppoa. Pääsin kokemaan nuoren hevosen laukan eksoottisuuden ja olemaan tyytyväinen, kun kerta kerralta poni löysi itse liikkumisen ilon paremmin.

Samaan aikaan hiljaisesti etsin itselleni uutta hevosta, vaikken ollut varma, haluanko - tuntui mahdottomalta ajatukselta, että joku muu voisi iskeä yhtä lujaa kuin Rytty, joka ei ollut myynnissä. Toivoin löytäväni oman heppakaverin, mutta olin kuitenkin valmis luopumaan haaveesta ja jatkamaan pelkkänä liikuttajana toimimista, kun niin mahtava tapaus oli osunut kohdalle. Selailin koko ajan ilmoituksia, mutta mikään ei innostanut senkään vertaa, että olisi tehnyt mieli edes kysyä lisätietoja. Eräs oli nostanut riman hieman liian korkealle!

Vaikka periaatteessa olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen heppatilanteeseeni, aikaa kuluu talleiluun sopivasti, ei tule tylsää ja kaikki on ihan hyvin, niin silti olisi kova polte jo saada uusi kaveri omaankin talliin... Haluaisin löytää yhtä ihanan tapauksen kuin tuo tämänhetkinen liikutusponini on. Se on ratsastettavuudeltaan niin täydellinen omaan käteeni, eli tietyllä tapaa herkkä, mutta rauhallinen. Aivan ihana kaveri, kunpa onnistuisin löytämään samanlaisen kultakimpaleen omaankin talliin! Sen lisäksi että se on hyvä ratsastaa, on se kiltti ja seurallinen hoitaa, täydellisen kokoinen ja vieläpä huippusuloinen. Hih, varastan sen itselleni vielä joskus yön pimeinä tunteina!


Helmi-maaliskuu oli hurjaa aikaa. Minulla oli lukiossa abivuosi meneillään, mutta vietin enemmän aikaa tallilla kuin kirjojen parissa huolimatta siitä, että edessä oli siinä vaiheessa neljät kirjoitukset ja viisi suorittamatonta kurssia. Minulla oli kotona kaksi hevosta, toisella tallilla taas yksi säännöllinen ja toinen epäsäännöllisempi liikuteltava. Kuin ihmeen kaupalla sain ylioppilaslakin päähäni ajallaan ja arvosanoin, joihin olin itse tyytyväinen. Tallilla käyminen vaan oli ainoa asia, jonka ansiosta ylipäätään selvisin viimeisestä lukiovuodesta masentumatta täysin, joten en voinut jättää sitä pois tai edes vähentää. Helpotuksen tunne oli mieletön viimeisten kirjoitusten ollessa ohi. Aikaa pystyi taas käyttämään normaaliin elämään ilman huonoa omatuntoa, ja erityisesti Rytyn kanssa tuli vietettyä paljon aikaa.

En muista, milloin ensimmäisen kerran omistajan kanssa tuli puhetta Rytyn myyntiaikeista, mutta muistan tarkalleen kuinka sisälläni kupli. Sen verran epävarmuustekijöitä oli vielä matkassa, etten uskaltanut puhua asiasta kenellekään. Kevään aikana asia alkoi kuitenkin koko ajan liikkua varmempaan suuntaan, ja oli pakko laittaa piste jatkuville uteluille. Kukaan ei tosin vielä saanut tietää, että mystinen uusi hevonen onkin entuudestaan tuttu tapaus!

Koska saan tähän asiaan liittyviä kysymyksiä tosi paljon niin nettimaailmassa kuin sen ulkopuolella, en jaksa enää valehdella ja juttu alkaa olla 100% varma niin haluan kertoa sen juuri nyt. Kyllä, minulle on tulossa uusi hevonen tässä kevään aikana. Mitään tarkempaa infoa en pysty enkä halua antaa eikä se ole tapahtumassa tässä seuraavan parin viikon sisään, joten älkää vielä innostuko liikaa. Olisin oikeasti halunnut kertoa vasta kun hevonen on täällä, mutta kuten sanoin, en jaksa enää pimittää tätä tietoa ja kun ihmiset häiritsevät jo siskojanikin kysellessään tästä asiasta, niin koin paremmaksi kertoa sen samalla teille kaikille :D


Kirjoitin elämäni tähän saakka tärkeimmät allekirjoitukset 8.4.2014. Meidän tarinassamme alkoi aivan uusi luku, kun Rytty siirtyi omistukseeni. Muistan edelleen sen fiiliksen, kun saimme kaupat tehtyä, kilistelimme karpalomehulla ja lähdin lämpimänä kevätpäivänä ratsastamaan superhyvän treenin omalla hevosellani. Yllä oleva selfie on otettu sillä hetkellä ja sen takia on kaikessa epäonnistuneisuudessaan minulle tärkeä kuva. Tuon päivän muistelu saa syystäkin hymyn huulille vielä tänäkin päivänä.

Meidän tarina on ehkä täynnä rasittavia kliseitä sen oikean löytymisestä aina mahdottomien unelmien toteen käymiseen asti, mutta ei haittaa. Se on silti maailman paras tarina.

En näe järkeä kirjoittaa jatkosta tämän enempää, koska loppu löytyy kokonaisuudessaan tämän blogin arkistoista - tästä postauksesta alkaen vaan lukemaan! Minulla kuluisi referoimiseen ikuisuus, eikä teidän mielenkiinto riittäisi lukea loppuun saakka niin pitkäksi venähtävää postausta. Mutta jos vielä muutama kuva matkan varrelta?
























On tullut koettua niin hauskoja hetkiä ja päädyttyä ihan uskomattomiin tilanteisiin. On opittu paljon ihan molemmin puolin, Rytty on toiminut samaan aikaan sekä opetettavana että myös todella korvaamattomana opettajana. Ennen kaikkea olen saanut kaksi vuotta nauttia terveen ja tyytyväisen ponin seurasta, mistä olen ehdottomasti eniten kiitollinen. Toivon todella samaa vielä vuosiksi eteenpäin!

10 kommenttia

  1. Ihan mielettömän ihanan oloinen poni! :)

    VastaaPoista
  2. Upeeta työtä olet Rytyn kanssa tehnyt, olette hieno pari!

    VastaaPoista
  3. Hullua, olenko mäkin jo lukenut sun blogia yli kaksi vuotta :D Muistan nimittäin tuon postauksen, missä kerroit "vauvaponista" ensimmäisen kerran. Tosin aluksi luin anona, nyt vasta olen virallinen... Niin se aika vaan menee!

    Te sovitte kyllä niin hyvin toisillenne, jotkut omistajat ja hevoset vaan sopivat ensi hetkestä lähtien :). Itselläkin jos joku ois sanonu vajaa kolme vuotta sitten, että kyseinen hoitoponini tulee olemaan omani, niin en olisi uskonut :D. Ikinä ei pitäisi olettaa mitään, sillä ei voi tietää mitä tulevaisuudessa voi tapahtua :)

    Hyvää jatkoa teille, toivottavasti sitä on edessä vielä paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hauskaa! :D oi että, sullaki on käyny hyvä tuuri :) kiitos!

      Poista