maanantai 14. joulukuuta 2015

Jos ponit osaisivat puhua

I
Vien päiväheiniä, Rytty ravaa portille korvat hörössä ja hirnahtaa samalla äänekkäästi. Ihanaa, se hirnui, taitaa tykätä musta!
Todellisuus: "Kuules kävelevä ruoka-automaatti, oon tässä ootellu sua vaikka kuinka kauan. Oot aika tarkalleen 7 minuuttia myöhässä. Jotain vanhoja juuria jouduin tuolta laitumen perukoilta etsimään hätäpäissäni, maistui pahalle eikä ravintoarvoja varmaan yhtään, ihan meinasin jo nälkään kuolla... Et saa tätä ikinä anteeks."

II
Kisoissa Rytty on verkassa loistava ja radalla ihan tahmatassu. Voi toista, taitaa vähän jännittää kisatilannetta.
Todellisuus: "Kukahan se tässä tilannetta jännittää? Vois muaki vähä auttaa, jos ees kerran radan aikana vaikka hengittäisit. On nimittäin ihan pikkasen vaikee liikkuu ku kantaa kyydissä tommosta jumittunutta pötkylää, joka vaan kääntää mua ihme kuvioille ja itse suoritukselle tekee pelkkää haittaa. Jos saisin yksin siellä mennä, sulla olis kuule jo talo täynnä palkintoja."

III
Maastopäivä! Laukataan vakkarilaukkamäki ylös, Rytyn takapää on vähän turhankin keveä ja se sinkoilee tien toiselta reunalta toiselle. On aina niin kivaa ratsastaa innokkaalla ponilla, joka selvästi rakastaa maastoilua.
Todellisuus: "HUI, poninsyöjäkivi! Entä mikä toi varjo oli?! Denise hei, ootsä okei?!? Lähetää jooko äkkiä karkuun! Ensin pitää vaan päästä eroon tosta painolastista, se taitaa tosin olla vähä enemmänki tota joulusuklaata maistellu ku tää tuntuu niin vaikeelta. (Ei se kai kuullu tota vikaa, sen verran vanhaki jo on että eiköhän kuuloki oo heikentyny... Tosin ainaki ponit on kakskymppisinä vasta parhaassa iässä, joten saatto se sittenki kuulla. Oho, no nyt se näyttää olevan vihanen.)"


IV
Haen Rytyn tarhasta ja vastaan tulee poni, jota hädin tuskin omakseen tunnistaa paksun ruskeanharmaan mutakerroksen alta. Hyvää, kuivaa hiekkapohjaakin tarhasta löytyy, mutta ilmeisesti muta tuntuu kivemmalta. Tai jotain.
Todellisuus: "Moi, eiks oo kiva kuorrutus? Etin vaivalla mutasimman kohan ihan sua varten, ku sun pitäs vähän kasvattaa tota sun olematonta habaa... Kato ku mun jälkien siivoominen ei näytä riittävän, nii kaipa se vimmattu kumisuan pyörittelyki jotain auttaa. Ja toki tähän salaseen suunnitelmaan liittyy seki että ratsastamaan lähtö viivästyy puhistusoperaation takia, eli saan ainaki tunnin lisää tehokasta laiskotteluaikaa. Ja huomenna sama uudelleen!"

V
Maneesilla valmennuksessa, välikäynneillä valmentajan kertoessa kommenttejaan poni tunkee vaivihkaa tämän syliin. Ihana ihmisrakas Rytty, koko ajan rapsutuksia vailla!
Todellisuus: "En tiiä mikä tää tyyppi on eikä sillee kiinnostakaa, mut se on antanu mulle kerran leivänpalan. Joo joo, ihan varmasti on antanu, ja ihan varmasti antaa nytkin. Mä haistoin jo kaukaa, että sillä on herkkuja mukana, joten turha luulla että oon jatkamassa työntekoa ennenku oon kovalla raatamisella ansaitsemani namit syöny."

VI
Kiillotetaan poni, etsitään hyvä tausta ja otetaan kamera esiin - tänään otetaan kivoja kuvia blogia varten! Onneksi Rytty höristää heti korviaan, se on varsinainen linssilude.
Todellisuus: "Mä vaa katoin, et onpa harvinaisen oudon näkönen kuvaaja. Tai ei ees harvinaisen, aina se tolta näyttää. Loppuajan voinki näyttää laamalta, jota ei kiinnosta muu maailma yhtään. Turha muuten siinä hullunaan heilua ja rapistella, tiiän kyl ettet oo antamassa ruokaa!"

On kieltämättä hyvä, että ne eivät todellakaan osaa puhua. Helpompaa on elää niissä pilvilinnoissa, joissa ponit omistavat jonkunlaisia käytöstapoja ja hyväntahtoisia ajatuksia. Toisaalta pitää olla iloinen, että poneilta tämä oma rakastettavan kamala persoonansa löytyy, sillä muuten ne olisivat hevosia. Kyllä, hevosia. Onneksi eivät ole.
Krediitit loistavasta ja aina niin osuvasta kuvasta kuuluvat jimbenton.comille!

15 kommenttia

  1. Hauska postaus! :D :)

    VastaaPoista
  2. Heh, olen kyllä usein miettinyt, että olisipa kiva, kun eläimet osaisivat puhua ja sitten tuumannut, että ehkä on ihan hyvä, etteivät osaa. En välttämättä aina tykkäisi siitä, mitä niillä olisi sanottavaa... Ruusa-poni saattaisi olla kova kiroilemaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. välillä olis tosiaan ihan kiva (esim. mysteerisairastumisten kohdalla), mutta kyllä sellaista settiä saisi varmasti ponien suusta kuulla että ihan hyvä näin... :)

      Poista
  3. Olipas mahtava postausidea! Huippu postaus! :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oikeasta elämästä ammennettu ;) kiitos!

      Poista
  4. Apua millainen postaus! :'D Näistä melkein minkä tahansa voisi sijoittaa myös muuan punarautiaan kaksikon pörisemäksi.

    VastaaPoista
  5. Nii mahtava!! :DD Denise varmaa selittäis kimeellä pelästyneellä äänellä Rytylle kaikkea tyhjänpäiväistä karhuista ja pienistä vihreistä miehistä... Täällä Peteltä taas varmaa lentäis vaa ärräpäitä ihan koko ajan :DD

    VastaaPoista