keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Tulevan suunnittelua

Unelman ja tavoitteen erottaa suunnitelma.
— Stuart Schroeder

Tavoitteiden asettaminen on aina ollut minulle aika hankalaa, ehkä elämässä yleensäkin, mutta selkeimmin ehdottomasti harrastuksessa. Sellaista tervettä kunnianhimoa ja kilpailuhenkisyyttä ei löydy valmiiksi kovin paljoa, joten helposti tulee jäätyä vangiksi niihin omiin vaatimattomiin ajatuksiin, joissa ei yksinkertaisesti saa mitään aikaiseksi. Jos ei ole pieniäkään päämääriä, ei voi myöskään kehittyä. Kilpaileminen ei ole minulle tärkeää, joten kilpailullisia tavoitteita ei ole juuri ollut, ja ilman niitä on aina ollut itselleni tosi vaikeaa miettiä myöskään ns. vähemmän konkreettisia tavoitteita liittyen ratsastukseen ja Ryttyyn.

Syysloman leirillä näitä puitiin kuitenkin enemmänkin. Kysyttiin, mitä tältä harrastukselta oikeasti halutaan ja "en mä tiedä" ei riittänyt vastaukseksi. Meiltä toivottiin edes jotain pieniä ajatuksia ja valmentaja auttoi siitä eteenpäin. Omalla kohdallani löysin kiinnostuksen lähinnä Rytyn edelleen kehittämistä ja oman istunnan palasten korjailua kohtaan, joten keskityttiin purkamaan niitä pienempiin osiin.


Kaikki laitettiin paperille, mikä olikin tosi hyvä, sillä tavoitteiden seuraaminen on helpompaa kun ne on oikeasti kirjoitettu ylös. Tämä on ainakin itselleni tosi hyödyllistä ajatellen nimenomaan kotitreenailua, kun valmennus on kerran viikossa ja muuten pitäisi pärjäillä itse. Paperilta voin jatkossa katsoa, mitä meidän tavoitteet olivatkaan, ja suunnitella yhdelle treenille kerrallaan aina jonkun harjoiteltavan asian sen sijaan että ratsastelen ympyröitä ja toivon, että jotain tapahtuu. Mikä se "jotain" on tällä kerralla? Mitä haluan olla tänään ratsastuksen lopuksi saavuttanut? Ei tietenkään liian suuria palasia kerrallaan, mutta niin, että tavoiteltava asia on joka päivä edes jotain muuta kuin vain hyvän tuntuinen poni.

Paperiin oli tarkoitus kirjoittaa muutama päätavoite noin vuodeksi eteenpäin, eli toisin sanoen ensi kaudelle. Itse kirjoitin tavoitteiksi yksinkertaisesti istunnan kehittämisen ja Rytyn osalta kokoamisasteen kasvattamisen, se kun kattaa aika monta asiaa, joita toivon ja uskon ponissa tapahtuvan tuossa ajanjaksossa. Sitten vaan laitettiin ylös keinoja, millä näihin tavoitteisiin päästään! Valmentajasta oli tässä kohtaa suuri apu. Meidän kohdalla keinot ovat sinänsä hyvinkin simppeleitä. Ihan normaalia ja tarpeellista perustyötä, joka kuitenkin minulta aina unohtuu, kun jään ratsastaessa haahuilemaan ilman mitään päämääriä.


Tämän lisäksi meille annettiin harjoiteltavaksi tavoiterata, joka on reilusti tämänhetkistä tasoa haastavampi, muttei mahdoton. Minulle läväytettiin eteen helppo A:0 2009. Se on meille tällä hetkellä oikeasti hyvin vaikea, etenkin laukkaohjelman osalta, mutta juuri sen takia tämän radan sainkin tavoitteeksi. Helpon B:n asiat alkavat sujua kotona jo rutiinilla, joten nyt on otettava kotitreeniin harjoittelun alle uusia asioita, jotka saavat meidät poistumaan mukavuusalueelta. Vuoden päästä tuntuu tuokin ohjelma jo toivottavasti helpolta ratsastaa!

Omalla henkisellä puolella ihan erityisesti kehitettävää riittää. Varmasti tärkeimpänä tavoitteena sillä saralla olisi päästä jo pikkuhiljaa pois siitä ajatusmaailmasta, jossa kilpaillaan ikuisesti heC:tä alle 60% tuloksilla eikä voida kotonakaan opetella mitään uutta, jos se tuntuu tällä hetkellä haastavalta. Vähän kunnianhimoa peliin! Rytystä on varmasti pidemmälle kuin uskonkaan, jos onnistun jälleen vähän korjaamaan omaan asennettani.

HIHS:istä lähti mukaan superkätevä kouluratataulu, johon aloitin tavoiteradan luonnostelun!

Mitä tulee kisatavoitteisiin, niistä en puhunut leirillä mitään, koska tuntuu tärkeimmältä tällä hetkellä saada oma ratsastus kuntoon ja kehitettyä Ryttyä eteenpäin muuten. Kuten postauksen alussa sanoin, en ole tavoitteellinen kisaaja ollut ikinä eikä se ole ratsastusurallani ykkösprioriteettina tälläkään hetkellä. Nyt on kuitenkin sellainen fiilis, että kisaaminen voisi kenties olla ensi kaudella vähän aktiivisemmin mukana kuin se on ollut tähän saakka. Edelleen ihan 1-tasolla tosin, eikä tavoitteena ole tehdä mitään suurta nousua sillä saralla, vaan mennään ensi kausikin varmasti aika lailla vaan kokemusta keräillen.

Ryttyhän kääntyy jo 7-vuotiaaksi, mutta tavallaan sen verran vähän ollaan tähän asti tehty, etten ota edelleenkään paineita luokkanousuista ja menestymisistä. HeB-luokkiin yritetään siirtyä mahdollisimman pian ja yritetään ajan myötä saada tulemaan se kisoissakin rutiininomaiseksi, helpoksi suorittamiseksi. Pieniä esteluokkia otetaan väleihin mukaan, mutta tavoitteita en sille lajille aseta yhtään, vaan ihan fiiliksen mukaan mennään! En halua ihan juurtua yhden lajin pariin, mutta jos esteiden kisailu ei tunnu yhtään motivoivalta, niin sitten ei kisata. Katsotaan nyt, miltä talven jälkeen tuntuu koko kisaamisajatus ylipäätään!


Tärkeintä on kuitenkin muistaa kaikkien suurien suunnitelmien ohessa pitää hauskaa. Vaikka treenaisi kohti tavoitteita, täytyy osata myös irrotella ja pitää ehdottomasti ilo mukana harrastuksessa! Maastoilukin oikeasti omalta osaltaan kehittää hevosta ja on korvaamatonta mielenvirkistystä sekä ratsulle että ratsastajalle. Ainakin meidän kohdalla tosin talvisin jää maastoilu aina vähemmälle (huonot pohjat, pimeys ja kylmyys tekosyinä), mutta yritys on kova pitää se säännöllisesti mukana ohjelmassa yhtä tärkeänä osana kuin treenipäivät!

6 kommenttia

  1. Tosi mielenkiintoinen postaus ❤ tykkäsin paljon :)

    VastaaPoista
  2. Tää oli hyvä postaus. Tunnistan tekstistä itseni, kun tällaisena ei-kilpailuhenkisenä ihmisenä jään myös helposti vain pyörimään, vaikka tavoitteita voisi asettaa siitä huolimatta, ettei kävisi kisoissa.
    Teen oman ratsun ratsastuksen lisäksi muutamaa ravurista ratsuksi -projektia ja niiden kanssa tulee kyllä asetettua välitavoitteita, mutta jotenkin se puuttuu oman hevosen ratsastuksesta. Täytyykin pitää tämä asia mielessä ja laittaa joitain tavoitteita tulevalle kaudelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sepä se, ihan pienetkin välitavoitteet auttavat kovasti treenin suunnittelussa! sitä vaan unohtaa ettei niiden tarvitse oikeasti olla mitään sen isompia ja kummempia, mutta joku päämäärä olisi aina hyvä olla :)

      Poista