maanantai 19. lokakuuta 2015

Patuska 1999-2015

Kun valot sammuu, vaan tyhjä huone jää
Kun kaikki on sanottu, vaan tarinat jää elämään


PATUSKA
★ 10.7.1999
† 18.10.2015

En haluaisi olla taas tässä tilanteessa. Jos voisin unohtaa, että mitään on tapahtunut ja jatkaa elämää, tekisin sen. Koska en voi, ei auta kuin avata kirjoitusruutu ja purkaa kaikki ulos toivoen, että tyhjemmällä päällä pystyisi vaikka nukkumaan hetken, pala laskisi kurkusta alas ja ruokahalu löytäisi tiensä takaisin. Pystyisi taas elämään, tuntemaan ja hengittämään.

Edellisestä yhtä kamalasta postauksesta on kulunut aivan liian vähän aikaa, hieman alle kaksi vuotta. Sitä toivoisi vaan, että aikaa olisi annettu edes vähän enemmän. Muutama vuosi vaikka?


Ei tarvita kuin silmänräpäys kaiken muuttumiseen. Normaali aamu, Patu kävelee ulos jalassaan hieman aamujäykkyyttä, kuten joka aamu. Siitä se on aina vertynyt nopeasti ja kävellyt puhtaasti, liikkunut päivät suurella innolla laitumella ottaen välillä juoksuaskeliakin ilman ongelmia. Tuona päivänä tapahtui viiden tunnin aikana jotain, joka jäi mysteeriksi. Puolen päivän maissa hakiessani hevoset sisään Rytyn kengitystä varten tuli Patu vastaan lähes kolmejalkaisena.



Siitä alkoi suunnaton huoli. Kipulääke ei vaikuttanut mitenkään, joten oloa ei voinut yrittää tehdä paremmaksi oikeastaan kuin kylmäämällä niin paljon kuin ehti. Ainoat kävelyaskeleet tulivat karsinan ja sairastarhan välille. Oli kamala katsoa ontuvaa hevosta, kun tiesi, kuinka mielellään Patu oli aina liikkunut. Sen ylitsepursuava energia alkoi kanavoitua kaikkeen ylimääräiseen jo päivän sairastarhassa olon jälkeen.



Käyttöön ei jalka olisi enää missään nimessä kuntoutunut, mutta myöskään oleilua seurahevosena ilman kipuja ei olisi voinut ennustaa varmaksi. Sekin olisi vaatinut pitkän kuntoutuksen, jota Patu ei olisi ansainnut. Ei lähdetty tutkimaan mitä jalassa oli, tiedettiin tarpeeksi nähdessämme sen, että kohtalokkaana päivänä sieltä meni jotain rikki pahasti. Vaikka Patu olisi saattanut hyvällä tuurilla ja ajan kanssa kuntoutua lemmikiksi, ei se ole oikeaa hevosen elämää, että pahimmillaan jatkossa joka askelta olisi pitänyt varoa uuden vamman varalta.

Hetken seurailtiin tilannetta, mutta tiedettiin kaikki ilman sanojakin, mikä olisi Patua ajatellen oikea päätös. Sen tajuaminen sattui enemmän kuin mikään pitkään aikaan.

Kukaan hevosihminen ei varmaan voi kieltää, että olisi mitään kamalampaa, kuin nähdä tärkeä ystävä kipeänä. Tällä hetkellä olo on poismenon johdosta tietysti kamala, mutta nyt on tietyllä tavalla kuitenkin helpompi olla, kun tietää, ettei Patulla enää ole kipuja. Sen jalkoja ehdittiin viime vuosina koetella liian paljon, eikä se kaipaa sellaista enää yhtään enempää. Ja mihin ikinä tamma lähtikin, on siellä kaverit vastassa - mm. eräs tummanruunikko kaunotar ja pikkumusta shettistamma.

Hyvää viimeistä matkaa Patuska!

16 kommenttia

  1. Ei ole todellista :'( miten teillä voikin olla tällänen tuuri, tuntuu että vasta vähän aika sitten sanottii heipat tinkelle ja leidille! Mielettömästi voimia ja haleja siihen suuntaan <3!

    VastaaPoista
  2. Eikä. Ei ole todellista. Suurinta rakkautta on kuitenkin päästää irti kun sen aika on. Voimia hirveästi teille! <3

    VastaaPoista
  3. Paljon, paljon voimia, nyt Patun on hyvä olla <3

    VastaaPoista
  4. Voi ei, voimia teille! :(♥

    VastaaPoista
  5. Voi ei :'( teillä on rakkaat lähteneet aivan liian lähekkäin... voimia <3

    VastaaPoista
  6. Ei oo todellista :( Tosi paljon voimia sulle ja perheellesi ... ja hyvää matkaa Patu ♡

    VastaaPoista
  7. Paljon voimia teille kaikille! Kyyneleet silmissä luin tätä. <3

    VastaaPoista
  8. Ihan hirmuisesti voimia teille ♥ elämä on välillä niin epäreilua :'(

    VastaaPoista
  9. Voi Patua :'( Osanotot ja voimia koko perheelle ♥

    VastaaPoista