maanantai 14. syyskuuta 2015

Kyllä vai ei kisaamiselle

Blogi se vaan jatkaa matkaansa kohti hidasta kuolemaansa! Tuntuu jotenkin niin väärältä postata näin harvoin, vaikka tästä pienimuotoisesta kirjoitusharrastuksesta ei haluaisi mitään paineita ottaakaan. Pitäisi vaan antaa blogin tulla mukana omalla painollaan, kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu ja olla miettimättä sitä kuinka taas on pitkä tauko edellisestä postauksesta. Ymmärtää, että elämässä on vähän isompiakin asioita mietittävänä kuin tämä. Olen kyllä siinä nyt ihan hyvin onnistunutkin!

Tänään kuitenkin päädyin blogin pariin purkamaan ajatuksiani liittyen kisaamisteemaan. Edellisessä vastauspostauksessa (loppuja osia tulen julkaisemaan hiljalleen aina kun ehdin) mainitsin siitä, ettei kisaamiseen meinaa löytyä motivaatiota yhtään. Eilen kävin etsimässä kadonnutta innostusta koulukisoissa katsojan, hoitajan ja kuvaajan roolissa. Rulle sijoittui uuden kuskin kanssa heC:ssä kolmanneksi loistavalla 67% tuloksella, muillakin tutuilla meni hienosti ja sää suosi, joten päivä oli oikein onnistunut!

Itselleni olen kehittänyt jostain syystä hirveitä paineita kisaamisen suhteen. Samalla olen myös kauheassa ristiriidassa sen suhteen, onko se kivaa ja oikein vai ei. Kilpaileminen koulupuolella sotii tietyllä tavalla vastaan sitä tapaa, jolla Ryttyä rakennan. Tuomarit haluavat nähdä ponissa erilaisia asioita kuin itse haluan. Tällä tasolla ei tosin vielä niin selkeästi, joten sen puoleen yksi koulurata ei tietenkään tule Rytyn tulevaisuutta tuhoamaan, vaikka joudun tietyissä asioissa tekemään ehkä kompromissiratkaisuja - ratsastaisin kotona toisella tapaa, mutta kisoissa on pakko tehdä näin.


Tämän lisäksi tuntuu, ettei kotikentälläkään tule vielä rutiinilla jotkut pienet, mutta merkittävät asiat, joita kouluradalla tarvitaan. Kisoissa lisätään päälle jännittyminen, jolloin homma menee vaikeaksi. Toisaalta vaikka ikuisuuteen hioisin kaiken kuntoon kotona, on kisoissa edelleen sama tilanne, kun ei olla missään käyty. Onko väärin mennä näyttämään tuomarille harjoitusmielessä keskeneräistä ponia, joka ei välttämättä ole kaikissa tehtävissä vaaditulla tasolla? Haluan kuitenkin nuorta hevosta käyttää maailmalla sen verran, että vieraissa paikoissa toimiminen olisi joskus yhtä helppoa ja mukavaa kuin esimerkiksi Rullen kanssa.

Kaikessa päällimmäinen ongelma on kuitenkin oma asenteeni. Ihmeellinen täydellisyydentavoittelu, jonka takia ei kaikessa epäonnistumisenpelossa huvita lähteä kisaradoille ollenkaan. Kun en ole tyytyväinen omaan ratsastukseeni, on koko kisapäivä pilalla, vaikka poni olisi ollut oikeasti tosi hyvä. On niin vaikeaa löytää radasta hyviä puolia, jos on sitä mieltä, että ratsasti surkeasti. Sellaisen päätöksen tehtyä ei muiden eriävät kommentit merkitse yhtään mitään.


Jotta saisin kisaamisesta mielekkäämpää, täytyisi siis prepata henkistä puolta - ja paljon. Ymmärtää, että tarkoituksena on tässä vaiheessa näyttää nuorelle maailmaa ja yksinkertaisesti harjoitella näitä tilanteita. Ei ottaa paineita siitä, onko prosentit tällä kertaa luokan häntäpäästä vai ei. Yrittää löytää aina jotain edes pieniä positiivisia asioita myös omasta ratsastuksesta, eikä keskittyä virheisiin, joita tuli tehtyä. Niitä tulee joka radalla, aina, mutta ne ovat aina myös korjattavissa.
Positiivisemmalla asenteella antaisin varmasti ponillekin paremmat mahdollisuudet onnistua.

Näillä eväillä suunnataan kohti sunnuntain kisoja Rytyn kanssa. Melkein jo tosiaan vannoin, etten tänä syksynä kisaa, mutta minut on pahasti ylipuhuttu... Yhden lupauksen tein jo sunnuntaille; aion hymyillä. Ennen rataa, radalla ja sen jälkeen. En suostu olemaan vihainen tai pettynyt, kun lähdetään kisoihin vain tekemään parhaamme sillä tasolla, jolla tällä hetkellä olemme. Enempää en voi itseltäni enkä etenkään Rytyltä vaatia.


Ei muuta kuin sunnuntaina taas tukka kuntoon ja pitämään hauskaa! Toivon todella, että onnistun taas löytämään ilon kisaamisesta. Loppupeleissä kisatunnelmiin pääsy on kuitenkin niin kivaa ja tietyllä tapaa koukuttavaakin, ja treeneihinkin saa aina ihan uutta motivaatiota, kun on jotain konkreettista tavoiteltavaa.

5 kommenttia

  1. Nyt vaan asenne kuntoon Riina niin hyvä tulee !
    Itse olen vähän samanlainen mutta olen ehkä positiivisten ihmisten kautta oppinut löytään paremmin asioiden valoisia puolia vaikka kyllä edelleen murehdin liikaa asioista ... Älä ota paineita ja mene tosiaan hyvällä asenteella ja hymyillen radalle ja tule sieltä pois samalla tavalla ;) Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivotaan tosiaan että onnistun sunnuntaihin mennessä asennettani korjaamaan! kiitos :)

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu, tsemppiä kisoihin! Hyvin se varmasti menee ja aina tärkeää kokemusta nuorelle hevoselle. Haluaisitko kertoa enemmän tuosta ratsastusfilosofiastasi, en ole klassiseen tyyliin oikein perehtynyt? :) Siis lähinnä kun kirjoitit, että haluat nähdä ponissa eri asioita kuin tuomarit - millä tavoin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tähän aiheeseen melkein pitäisi paneutua ihan oman postauksen verran, mutta voin tässä nopeasti pari esimerkkiä sanoa. Silloin kun ratsastan oikeasti klassisesesti, eli lähinnä klassisissa valmennuksissa ja välillä myös itsenäisesti kotona, niin saatetaan mennä 3/4 tunnista käynnissä taivutuksia/kokoamista ja ravissa ratsastaa sen 1/4 pelkästään ympyrällä ristiaskelia. Tällöin keskitytään vaan korjailemaan lapoja oikeinpäin, hevosen selkää pyöreämmäksi ja sisätakajalkaa astumaan mahan alle, ratsastaen niin kevyesti ja hevosystävällisesti kuin mahdollista. Itse en tosin ole niin vannoutunut klassisen puolen ratsastaja (ainakaan vielä) että ratsastaisin aina näin, vaan menen myös perinteisempää koulua, silloinkin tosin samoja klassisia perusteita noudattaen. Radalla esitetään tuomarille annetut tehtävät reippaassa tempossa, eikä ongelmia pysty tai ehdi korjaamaan, vaan ne pyritään pikemminkin peittämään. Nykykouluratsastus tuntuu valitettavasti menevän aina vaan kauemmas siitä suunnasta mihin itse ratsastuksessa pyrin ja sen takia pieniä moraalisia riitoja pakostikin syntyy!

      Poista
    2. Aa, ymmärrän! Tosi mielenkiintoista, kirjoita ihmeessä joskus oma postauskin aiheesta, jos ehdit :)

      Poista