keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Jäähyväiset


Kävin tiistaina moikkaamassa viimeistä kertaa yhtä lapsuuteni suosikkiponia. Pieni Tomi lähti taivaslaitumille tänä aamuna - ansaitusti, ehtihän se saavuttaa hienon 31 vuoden iän ja tehdä tärkeän elämäntyön opettaessaan monet lapset ratsastamaan. Itselleni poni oli aikanaan hyvinkin suuressa roolissa ensinnäkin sytyttämässä pienen ponitytön intoa ja toki opettamassa tärkeitä asioita, joita tänäkin päivänä ratsastaessa tarvitsen. Nyt en voi kuin kiittää kaikesta ja toivottaa hyvää matkaa!

† Tomi 1984 - 2015


Kuuluu tänne hyvääkin, nykyisen opettajaponi Rytyn kanssa olen saanut kokea kouluratsastuksen parissa todella kivoja hetkiä viime aikoina. Se on niin mahtava tyyppi kyllä, hieman huono keskittymiskyvyltään, mutta sitten kun keskittyy niin antaa myös ratsastajalle ihan kaikkensa. Pieniä hetkiä kerrallaan tulee selässä sellainen fiilis, että tasan tarkkaan tältä pitääkin oman hevoseni tuntua! Tietysti kun nuoren on ostanut, ei se ole mikään ihmekään, että palikat ovat hyvin kohdillaan. Rytty nyt oli oikein omaan käteeni sopiva jo silloin 4-vuotiaana raakileena, mutta onneksi se fiilis kasvaa vaan entisestään.

Uusin lempparijuttumme on avo- ja sulkutaivutukset, niillä olen saanut ponista löydettyä ihan uusia puolia. Jos tarkkoja ollaan, nyt kun Rytty on sulut kunnolla oppinut ja sisäistänyt, se ei mitään muuta haluaisi tehdä ja tarjoaa niitä vähän joka väliin... Mutta se ei sinänsä haittaa, kunhan sen pyydetyn asian sieltä myös saa aina läpi sulkujen sijaan! Hyvä vaan että edes poni on oppinut ne kunnolla, sillä itselleni sulkutaivutus on jostain syystä ollut aina tosi vaikea hahmottaa.

Tänään oltiin tunnilla mukana, aiheena ihanan kamalat siirtymiset. Ne ovat meille yksi isoimpia kompastuskiviä, mutta onneksi nyt ne ovat sen verran lähteneet paranemaan, etteivät mm. alaspäinsiirtymiset ole enää niin töksähtäviä. Ratsastuskoulutunnit ovat Rytylle vaikeita, kun hevosia on ympärillä paljon, mutta sitäkin on harjoiteltava - mm. kisaverkassahan on ihan sama tilanne, tai usein vielä vaikeampi. Nyt oli kuitenkin viisi ratsukkoa koko maneesissa, verkassa niitä voi olla (ja usein onkin) enemmän ja vielä pienemmässä tilassa. Ihan hyvä fiilis saatiin kuitenkin loppuun ja se on tärkeintä!


Tässäpä viime päivät hyvin tiivistettynä, palaillaan paremmin taas joskus - ehkä sitten, kun olisi jotain muutakin materiaalia kuin itsenäisen treenailun maneesiselfieitä tai kolmekorvaisia seeproja...

10 kommenttia

  1. Tomi ❤ tuli aika tyhjä olo kun kuulin pikkuisen lopettamisesta, mutta samalla tuli mieleen paljon muistoja Tokkola-ajoilta Tomia miettiessä. Enkä varmasti ole ainoa. 31 vuotta on ihan mahdottoman paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no niinpä! Tomi oli kyllä oikea kultakimpale :)

      Poista
  2. Voi Tomi ♡ Kunnioitettava ikä ihanalta ponilta :)♡
    Onneksi olet saanut tuntea tuollaisen ihanan pikkuisen ponin joka on opettanut paljon ♡
    Ja hyvä että teillä menee Rytyn kanssa hyvin ;)

    VastaaPoista
  3. Voi kun ikävää, että tämä pikkukaveri jouduttiin lopettamaan, mutta se eli kuitenkin pitkän ja ilmeisesti onnellisen elämän :)

    Kiva juttu, että teillä menee Rytyn kanssa hienosti ja uusia asioita oppien :)
    Ja sulla on todella hieno blogi, jota lukee aina yhtä mielellään. Postaukset ovat hyvin kirjoitettuja ja kuvat ovat upeita :)

    VastaaPoista
  4. Vähän aikaa sitten lopetettiin myös eräs 34-vuotias shetu joka oli ensimmäisiä poneja jonka selässä kävin :/

    VastaaPoista