keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Elämäni hevoset

Elämäni hevoset -postaus perustuu Facebookissa hevosihmisten keskuudessa kiertävään haasteeseen, eli kerron viidestä elämääni positiivisesti vuosien varrella vaikuttaneesta hevosesta. Jos innostustusta löytyy niin haastetta saa tietysti kuka tahansa jatkaa, tai jos joku on jo tämän omaan blogiinsa aiemmin tehnyt niin linkkiä tulemaan, lukisin mielelläni muiden versioita!

TINEKE V.D. HEUVELKAMP


Tinke ehti olla elämässäni mukana 12 vuotta, joten se oli oikeastaan ainoa mahdollinen vaihtoehto aloittamaan tämän postauksen. Lapsuuden ensimmäinen pitkäaikainen poniystävä oli maailman itsepäisin ja haastavin, mutta toisaalta kiltein ja kultaisin shetlanninponi. Sillä oli jekkuja jokaiselle häntäjouhelle, mutta lapsista se aidosti piti ja oli niiden kanssa aina varovainen. Mielettömän persoonallinen poni niin luonteeltaan kuin ulkomuodoltaan. Tinke opetti todella paljon minulle ja edellisessä elämässään monille muillekin pienille ponitytöille.

Tinken lähdöstä tulee kuluneeksi pian 2 vuotta, mutta mielessäni poni käy edelleen usein. Talli tuntui pitkään tyhjältä ilman tätä persoonaa ja tuntuu tietysti vieläkin, mutta eri tavalla, sillä asian kanssa on oppinut elämään. Jos Tinke olisi vielä meidän kanssamme, se olisi 33-vuotias. Oli raskas, mutta ehdottomasti oikea päätös päästää rakas pikkuinen pois ennen suurempia kipuja. Niitä se ei todellakaan olisi ansainnut hienon elämänsä päätteeksi.

RULETT


Rulle on ensimmäinen ihan ikioma ponini ja oli reilu seitsemän vuotta sitten pienelle poniratsastajalle ihan unelmien täyttymys. Jos Tinke opetti minut hevosharrastuksessa alkuun, niin Rullen kanssa pääsin jatkotasolle ja vähän pidemmällekin. Ne vuodet jotka ponin kanssa aktiivisesti treenasin opettivat enemmän kuin olisin aikanaan osannut kuvitellakaan. Jälkeenpäin ajateltuna tietysti meidän olisi pitänyt valmentautua paljon enemmän ja tiettyjä muitakin asioita olisi voinut tehdä fiksummin, mutta hyvin pärjäiltiin kuitenkin.

Rullen kanssa kisasin ensimmäiset kisani, voitin ensimmäiset ruusukkeeni, opin hyppäämään ja tekemään pohkeenväistöä, pääsin ensimmäistä kertaa leirille oman ponin kanssa ja ennen kaikkea tajusin, mitä on luottamus hevoseen. Tietyistä syistä luottamuksen rakentaminen kesti kauan, mutta oli palkitsevaa. Olin aiemmin erittäin arka ja pelokas ratsastaja, mutta Rullen kanssa vuosien varrella keräsin hirveästi rohkeutta ja itsevarmuutta. Rulle oli ja on ehdottomasti luottamuksen arvoinen poni. Sillä on kova ulkokuori, mutta ihan oikeasti todella kaunis sydän.

RÜÜTEL


Jos hevosta voi sanoa sielunkumppanikseen, niin Rytty on minulle sellainen. On vieläkin välillä vaikea uskoa, että elämään voi käytännössä sattuman kautta löytää ponin, joka on kuin suoraan itselle luotu. Oli niin hassu tunne mennä ensimmäistä kertaa raakile 4-vuotiaan kyytiin ja todeta, että tämä on minun ponini. Vaikka sen ei silloin edes pitänyt päätyä omakseni... Onneksi asiat kuitenkin menivät kuten ne menivät.

Rytty on niin erityinen tapaus, että tuskin on mahdollista löytää toista samanlaista. Erityisesti se, kuinka poni ottaa kontaktia ihmiseen, on jotain mitä en ole koskaan kenenkään kanssa kokenut. Välillä mietin, että mitä jos päätöstä uudesta hevosesta tehdessäni olisin valinnut toisin. Mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi? Minulla ei takuulla olisi nyt näin uskomattoman hienoa treenikumppania ja ystävää. Parasta ystävää.

SAMMALISEN WALMA


Pieni ihanuus on totta kai mainittava myös! Walman kanssa minulla on pitkä historia takana, joulun tienoilla vuonna 2009 tutustuin siihen. Nykyään asiat eivät ole enää kuten ennen, minulla on liian vähän aikaa, että ehtisin vielä olemaan osana tämänkin ponin elämää samalla tavalla kuin vuosia sitten. Lisäksi olen ylikorkeallekin shettikselle jo niin älyttömän pitkä, ettei ole meille kummallekaan oikein ratsastaa sillä säännöllisesti. Se harmittaa, sillä Walma on yksi sympaattisimmista ja parhaimmista pikkuponeista, joiden kanssa olen saanut hevoselämääni viettää.

Walman kanssa minulla on mahtavia muistoja niin paljon, että on vaikea keksiä jotain kohokohtia. Mainittakoon ainakin se, että olen pudonnut siltä aivan tolkuttoman monta kertaa. Vaikka luulisin tietäväni kaikki sen metkut, onnistuu se aina yllättämään jollain oikein shettismäisellä tempauksellaan. Vastapainoksi se, kun saa hyvinkin vahvoja mielipiteitä omistavan ponin toimimaan kuin ajatus ja suorittamaan kouluradan 70% tuloksella, on ehkä maailman hienoin tunne. Kunpa olisin voinut jäädä ikuisuudeksi shettismittoihin, tämä tamma oli pikkuponiaikojeni ehdottomia helmiä.

CARMODY SILENT LADY


Viimeinen valinta ei ollut yhtä itsestäänselvä kuin muut, mutta toistaiseksi pelkistä poneista koostuvaan postaukseen täytyi saada vähän hevosvoimiakin, joten Leidi saa kunnian päästä mukaan. Leidi oli myös pitkään elämässäni mukana, aika tarkalleen 7 vuotta. Ihana tamma, joka ei ehkä loistanut ratsuna, mutta luonne oli kultaa. Älyttömän kaunis hevonen sekä sisältä että ulkoa.

Leidi jouduttiin saattamaan ikiuneen päivän varoitusajalla tapaturman seurauksena, vain puoli vuotta sen jälkeen kun Tinke lähti. Laitumella sattui jotain, joka on edelleen mysteeri, ja jalan vanha vamma uusiutui pahasti. Sen lisäksi että moni ihminen jäi kaipaamaan Leidiä, uskon Rullella olevan edelleen ikävä sitä - Leidi oli sen paras ja oikeastaan ainoa ystävä.

10 kommenttia

  1. Mitä ihmettä tähän voi enää sanoa ... Ihana postaus ♡

    VastaaPoista
  2. Ihanasti kirjoitit kaikista hepoista, ja oli tosi mukava lukee nuista kaikista! Kaikki ovat ennestään tuttuja, olen blogia sen verran kauan seuraannut.:)

    VastaaPoista
  3. Oi ihana kaunis Leidi..<3 ja tietty muutkin ponit! Tää oli tosi ihana postaus :')

    VastaaPoista
  4. Todella kiva postaus, ihania tekstejä ja poneja :3

    VastaaPoista
  5. ihana postaus! :') Rulle vs. Rytty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en mä vaan pysty niitä asettamaan mihinkään järjestykseen, kun ovat niin erilaisia kuten huomasi tästäkin postauksesta, mutta ei kumpikaan mene toisen edelle :)

      Poista