sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Valaiseva klassinen valmennus

Olisin halunnut postata jo heti päivällä valmennuksesta kun asiat olivat vielä ihan tuoreessa muistissa, mutta koska sukulaisvelvoitteet kutsuivat iltapäivästä niin en ehtinyt, joten yritän parhaani mukaan palailla aamun fiiliksiin nyt yöllä tätä kirjoittaessani! Meillä oli Rytyn kanssa siis ensimmäinen ihan oikea klassisen ratsastuksen valmennus, tosin oma valmentajamme opettaa käytännössä klassiseen tyyliin myös, joten aihe ja metodit olivat entuudestaan tuttuja minulle sekä ponille. Koska klassisesta ratsastuksesta voi joillakin olla vääriä mielikuvia / ei tiedä mitä se on, niin avataan sitä alkuun ihan vähän!

Klassinen ratsastus ei ole yksiselitteinen juttu, siinäkin on eri tyylisuuntia ja erilaisia tapoja toteuttaa sitä. En ehkä voi itseäni ihan vannoutuneeksi klassisen ratsastuksen harrastajaksi kutsua, mutta siihen suuntaan pyrin. Netistä löytyy paljon tietoa aina historiasta nykyhetkeen asti, niin en jaksa kauheasti niitä kopioida tänne, kiinnostuneet voivat itse etsiskellä lisää :) Googlettelun tuloksena löysin kuitenkin katkelman, joka kuvaa todella hyvin mitä klassinen ratsastus tarkoittaa juuri minulle, ja sen laitan tähän selventämään ajatuksiani asiaan liittyen.

Tämä ihmisen ja hevosen välinen liitto pelkistyy hyvin sanassa ratsukko, jossa ratsastaja ja ratsu ovat yhtä. Ja tähän kaiketi koulukunnasta riippumatta kaikessa ratsastuksessa pyritään – että yhteistyö olisi saumatonta ja ihminen yhtä hevosen kanssa. Klassisessa ratsastuksessa tätä päämäärää tavoiteltaessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että hevonen liikkuu rennosti, mutta energisesti sekä on mieleltään rauhallinen ja yhteistyöhaluinen.

Haluan siis ratsastaa hyvin ja tehokkaasti, mutta niin kevyesti kuin mahdollista ja täysin hevosen ehdoilla. Mutta ei siitä sen enempää, siirrytään itse valmennukseen! Rytyn ratsastin tallille jo ajoissa aamulla, jonka jälkeen ehdin rauhassa purkaa tavarat paikoilleen (poni siis väliaikaisesti muutti kyseiselle tallille) ja sen jälkeen valmistautua klo 11 alkavaan yksityisvalmennukseen. Omat jännitysmomenttinsa tuli siitäkin, ponille ehkä ennemmin yksinäisyydestä maneesissa ja kuskille siitä, kun valmentajan katse oli koko ajan pelkästään meissä...


Minua oikeasti jännitti valmennus enemmän kuin kisat. En tiedä miksi ihmeessä, mutta edellisenä iltana nukkumaan käydessä tuli ihan hirveä jännitys vatsanpohjaan! Kai pelkäsin niin kovasti uuden valmentajan suhtautumista meihin kun kenenkään vieraan silmän alla ei olla koskaan oltu, mutta ihan turhaan jännitin, sillä valmentaja tykkäsi ponista kovasti :) Ensivaikutelma ei kylläkään ollut paras mahdollinen, sillä kun edellinen ratsukko poistui maneesista ja Rytty jäi yksin, niin sille tuli hirveä paniikki. Onneksi valmennuksessa tekemämme harjoitukset olivat sellaisia, että poni rentoutui tosi hyvin ja keskittyi niin täysillä tehtäviin, että tuntui unohtavan yksinolon kokonaan.

Valmentaja kertoi, että kun hän kouluttaa hevosta, se perustuu käytännössä kahteen asiaan; eteen alas -muotoon sekä avotaivutuksen omaiseen liikkeeseen, jossa taas liikutaan ryhdikkäästi. Eteen alas -muodolla tarkoitus on saada selkä kunnolla ylös ja hevonen joka suuntaan niin taipuisaksi kuin mahdollista, ja tässä muodossa hevosen olisi toivottavaa vaikka ihan koskea turvallaan maneesin hiekkaan. Avotaivutuksessa (tai no "avotaivutuksessa", se ei ihan oikeaa avoa ollut) taas kootaan hevosta ja näiden kahden vaihteluun perustui meidänkin tämänkertainen valmennus. Tärkeintä molemmissa oli oikeastaan vain hevosen lapojen ja sisätakajalan hallinta - kun ne ovat oikeassa asennossa, hevonen liikkuu luonnostaan hyvin.


Rytyn kanssa aloitettiin ihan vaan eteen alas -muodolla ja melkein heti sainkin tulla alas selästä tekemään sitä maasta käsin. Valmentaja teki hetken ensin ja kuulemma Rytty on kyllä mielettömän pehmeä ja notkea eikä jumissa mistään, mutta se ei vaan venyttänyt selästä riittävästi. Sain ohjeeksi tehdä aina venyttelyä maasta käsin ennen kuin aloitan ratsastuksen, jotta se on myös ratsastaessa helpompaa. Kunhan poni oli riittävän taipuisa joka suuntaan ja venytti paremmin, aloiteltiin kokoava tehtävä. Ollaan sitä tehty kotivalmentajankin kanssa joskus, mutta nyt vasta sain kunnon ahaa-elämyksen että miten se tehdään ja mikä vaikutus sillä on.

Tehtävässä käveltiin voltilla / pienellä ympyrällä, valmentaja seisoi keskellä ja ideana oli että etuosa oli koko ajan valmentajaa kohti ja sisätakajalkaa väistätettiin. Sain jo alkutunnista kuulla siitä että käytän sisäohjaa liikaa (jep, kotivalmentajakin saa muistuttaa siitä joka tunti...), ja tässä tehtävässä erityisesti korostui se, että sitä ei oikeasti tarvita mihinkään. Pidätin vähän ulko-ohjasta, puristin kevyesti sisäpohkeella ja sisäohjan unohdin kokonaan ja kuinkas kävikään! Poni oli täydellisen kevyt eikä tavalliseen tapaan roikkunut sisäohjassa yhtään. Tästä avomaisesta liikkeestä kun suoristin voltille niin saatiin muutamia uskomattoman tuntuisia käyntiaskelia, siis valehtelematta Rytty ei ole ikinä tuntunut niin hyvältä. Sen selkä oli ihan pyöreänä ylhäällä, sisätakajalka astui kunnolla alle ja se oikeasti kokosi itseään. Aina hyvien kootumpien pätkien jälkeen palattiin eteen alas -muotoon ja hetken huilin jälkeen sama uudelleen.


En osaa edes kirjoittamalla kuvailla kaikkea uutta mitä opin, mutta pää tursuilee kaikkea informaatiota. Mentiin tosiaan koko 50-minuuttinen käyntiä ja lupaavasti valmentaja sanoi "sitten kun joskus pääsette ravaamaan, niin siinä tehdään tätä samaa"... No ei siinä, ravissa nämä harjoitukset olisivat kyllä meille toistaiseksi turhan vaikeita, kun käynnissäkin on vielä tekemistä. Mutta oli kyllä mahdottoman valaiseva tunti ja sen jälkeinen teoriahetki ettei mitään rajaa! Sain myös Rytystä kuulla yhden asian jota en ole aiemmin tajunnutkaan - se on vasempaan kierrokseen pehmeämpi, oikeaan taas suorempi. Sen takia tietyt asiat ovat helpompia vasemmassa kierroksessa ja tietyt taas oikeassa. Tämä taas selittää monta juttua, joita olen ponin ratsastuksessa miettinyt! Aina voi olla viisaampi ja vaikka kuinka hyvin luulee oman poninsa tuntevan, niin uusilta ihmisiltä saadut uudet näkemykset voivat päästä yllättämään.

Kotiläksyksi pitää tosiaan treenailla Ryttyä eteen alas maastakäsin ja selästä sitten tätä samaa, jota nyt tehtiin. Itselleni sain ohjeeksi lähinnä sen, että sisäohjan turha käyttö on unohdettava kokonaan. Aina kun tekisi mieli ottaa siitä, niin pitääkin napata ulko-ohjasta ja hieman sisäpohkeella pyytää sisätakajalkaa alle, niin Rytty kevenee sisäohjasta ihan automaattisesti. Turhalla ohjan nypläyksellä en saavuta yhtään mitään ja valmentaja sanoikin minulle yleiseksi neuvoksi enemmän pohjetta, vähemmän ohjaa. Rytty on mielettömän herkkä poni ja toimii niin pienin avuin, ettei minun tarvitse tehdä käden kanssa yhtään mitään ylimääräistä.


Nyt kun vielä muistaisi ja osaisi toteuttaa kaiken tämän käytännössä... Siinäpä riittää haastetta! Harmittavasti osui serkun häät samalle päivälle niin en ehtinyt jäädä seurailemaan muiden valmennuksia, niitä katsomalla nimittäin oppisi paljon myös. Ehkä ensi kerralla sitten! Kuvituksena tässä postauksessa eilisiä kuvailuja, Jenna osti uuden objektiivin ja halusi testailla hevoskuvaukseen sitä niin Rytty pääsi malliksi :) Näistä tulikin ihan kivoja, vai mitä olette mieltä?

12 kommenttia

  1. Minulla on myös sama ongelma sisäohjan kanssa! Pitkästä aikaa kun oltiin tunnilla ja piti käyttää sen sijaan ulko-ohjaa ja sisäpohjetta, muutos hevosen liikkumisessa oli kyllä huikea. Se vain on jännä kuinka siihen sisäohjaan pitää jäädä roikkumaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo en tajua mistä se tulee, kun yleensä se vaan pahentaa asiaa ja silti sitä tulee tehtyä :D

      Poista
  2. kivoja kuvia! :) ja hyvä että valmennuskin sujui hyvin!

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia.Tosi hienoa että tuli onnistunut valmennus ! Te ootte hyvä pari :)

    VastaaPoista
  4. Olis tosi kiva päästä itekkin osallistumaan tän kaltasille tunneille/valmennuksille. Kuulostaa hienolta ja just semmoselta joka on omissa ajatuksissani tavoittelemisen arvosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, sopii kyllä omaan ratsastuksen arvomaailmaani täydellisesti tämä :)

      Poista
  5. Olisiko pinja päässyt valmennukseen jos olisi halunnut? Vai oliko pinjakin mutten vaan tästä tekstistä huomannu? Hienoa menoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mahtui rajallinen määrä mukaan ja mua kysyttiin Rytyn kanssa kun tuli peruutuspaikka, mut käsitin kyllä ettei Pinjalla olis niin kova hinku ollutkaan :D

      Poista
  6. Tunnustan olevani pahimmoinenkin sisäohjasta nyppijä. Mutta kun se on niin helppoa vaan nyppiä eikä ratsastaa kunnolla..

    VastaaPoista