sunnuntai 11. tammikuuta 2015

"Ekaa kertaa se mietti mihin jalkansa laittaa"


Tämänpäiväinen reissu maneesille estevalmennukseen oli kyllä kaiken tuulen, tuiskun ja jäätymisen arvoinen, meillä oli mielettömän kivaa taas hyppäämässä! Kuvamateriaaliakin on mutta aika vähänlaisesti, maneesissa tulee niin huonoja kuvia... Sitten kun kotikentällä luonnonvalossa päästään keväällä hyppelemään niin lupaan teille paljonpaljon kuva- ja videomateriaalia :)

Aiemmissa valmennuksissa ollaan Rytyn kanssa tehty pääasiassa sarjoja, tänään otettiinkin ohjelmaan uusi juttu, suhteutettu linja. Lopussa hypättiin myös ponin ekat okserit, ja hienosti menikin hurja 40 cm korkea ristikko-okseri kuin vanhalta tekijältä ;) Rytty on kyllä kiva hyppykaveri ja vielä kivempi siitä tulee rutiinin myötä! Valmentajan mukaan se on melko vähillä hypyillä handlannut homman tosi hyvin, ja vaikkei se maasta nousekaan niin että SM-tasolle kannattaisi tähdätä, niin ei se toivoton tapaus ole.


Alkuverkassa Rytty ei ollut parhaimmillaan, mutta ollaan päästy tekemään normaalia sileän työtä nyt tosi vähän ja lähinnä menty maastossa ja pellolla, niin ei ihmekään että se oli hieman jähmeä. Aloitettiin ympyrällä olevasta ristikosta, josta käännettiin aina vuoroin vasemmalle ja oikealle. Hyppyjen laatu vähän vaihteli, mutta kerran saatiin ihan nappisuoritus, jossa Rytty ensimmäisen kerran oikeasti mietti apupuomia ja ristikkoa ja miten niiden väliin jalkansa asettelee.


Seuraavaksi tultiin 16 metrin linja ensin puomeilla viidellä laukalla ja Rytyllä siihen päästäkseen joutui vähän lyhentämään. Onneksi siltä alkaa pikkuhiljaa löytyä myös vähän säätövaraa laukassa, niin saatiin askelmäärät sopimaan. Ristikoilla sama etäisyys oli neljä laukkaa ja siinä joutui vähän venyttämään, mikä oli vielä lyhentämistä vaikeampaa, etenkin kun Rytty helposti valui ensimmäisessä hypyssä vähän vasemmalle ja väli tavallaan piteni entisestään.



Yllä olevassa kuvassa ristikko oli vaihdettu minipystyksi ja poni säikähti sitä kamalasti! :D Meinasi ensin jarruttaa ja sitten teki tuollaisen kamikazeloikan, puomihan voi vaikka puraista. On Rytty pystyjä hypännyt aikaisemminkin, mutta nyt se pääsi jostain syystä säikäyttämään. Ja tuo oli ainoa todistusaineisto "isommista" esteistä, joten saatte tyytyä siihen!

Kaiken kaikkiaan hypyt sujuivat siis ihan jees, Rytty on onneksi tosi yritteliäs kaveri ja vaikka tulisi huono paikka (tai superpelottava pysty) niin se aina parhaansa mukaan kerää jalkansa ja menee yli :)


Sitten vaan kotimatkalle hyytävään kylmyyteen. Avattiin Pinjan kanssa hiukset, jotta tuuli ei käy niin pahasti korviin ja niskaan - kätevin keino ikinä! Nyt oli kyllä niin kylmä, että oltiin ihan jäässä silti. Viikon päästä suunnataankin maneesille tällä kertaa koulutunnille, mikä tulee enemmän kuin tarpeeseen... Kotonakin on nyt kenttä on ihan ok kunnossa ainakin toistaiseksi, täytyy yrittää ottaa ilo irti siitäkin!

10 kommenttia

  1. hienot!:) mitä luulet kuinka korkeita Rytyllä voi joskus tulevaisuudessa hypätä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. enpä oikein osaa tässä vaiheessa sanoa mitään :) eikä mulla sinänsä ole mielenkiintoa kokeillakaan, kun en itse tykkää hypätä korkeita. sanotaanko että kuskilla loppuu rohkeus jossain 70 cm kohdalla ja veikkaan ettei ponikaan tule paljoa korkeampia menemään, vaikka mistäs sitä koskaan tietää :D

      Poista
  2. Hieno Rytty! :) millä satulalla hyppäät, kun eikös Rytyllä yleensä ole koulusatula (ja tuo ei siltä samalta näytä)? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo omana meillä on vaan koulusatula, mutta ollaan hyppyhommiin saatu lainailtua tollasta Wintecin Close Contactia :)

      Poista
  3. Hienot Rytty ja Riina ♡
    Kyllä teistä vielä esteratsukko tulee ;D
    Hyppäsikös Pinja Patulla ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaa, saapa nähdä :D hyppäsi joo, se (ehkä) postailee tässä joskus siitä!

      Poista
  4. Hei! osaisitkohan auttaa..? en oikein tiedä mitä tehdä. Ongelmani koskee hevosia ja hevospelkoa.
    Olen siis 16-vuotias tyttö ja aloitin ratsastuksen joskus 12-vuotiaana. siitä lähtien minulla on koko ajan ollut pieni hevospelko, ei niinkään ratsastaessa mutta aina on hevosen lähellä pelottanut, sen jokainen liike, esimerkiksi harjatessa tai vain lähellä ollessa..
    muutama vuosi sitten tipuin isolta hevoselta aika pahasti ja sen jälkeen olen kokenut pelkoa ratsastaessa, mutta erityisen voimakasta pakokauhua olen kokenut jos on täytynyt esimerkiksi taluttaa tai harjata hevosta, eli olla hevosen lähellä. silloin olen vain mahdollisimman kaukana ja säikähdän tyyliin hevosen jokaista liikettä ja kuvittelen jo valmiiksi mielessäni, että kohta se yhtäkkiä potkaisee tai puraisee, ilman mitään syytä. en tiedä, mistä nämäkin kuvitelmat ovat tulleet.
    tykkään kyllä hevosista kovasti ja haluaisin päästä pelosta eroon, mutta onko sinun mielestäsi järkeä enää jatkaa harrastusta, kun olen kuitenkin koko ajan pelännyt enkä enää pelon takia nauti edes hevostelusta?
    pidin taukoa sen tippumisen jälkeen ehkä vuoden, ja nyt olen viime aikoina käynyt tauon jälkeen tallilla muutamia kertoja ja joka kerralla on pelottanut aivan järjettömästi ja olen suunnilleen säikähtänyt jokaista hevosen liikettä tai vaikka se ei olisi edes liikkunut, ollut vain paikallaan.
    minun on siis täytynyt taluttaa hevonen tarhasta ja harjata sitä. silloin tuntui koko ajan että haluan pois, koska pelotti niin paljon. viikonloppuna tallilta tulon jälkeen olin ihan varma, että haluan lopettaa koska en tuntenut pelon takia enää nauttivani siitä vaan se tuntui pelkästään kamalalta.. nyt olen kuitenkin taas alkanut miettiä että pitäisikö kuitenkin jatkaa vielä tallilla käymistä vaikka se suunnattomasti pelottaisikin? en tiedä tulenko koskaan pääsemään pelosta yli.. mutta jollain hullulla tavalla haluaisin ehkä kuitenkin jatkaa, vaikka siinä tilanteessa tuntui etten enää ikinä varmasti mene tallille, en vaikka mikä olisi :D
    vähän sekava selitys, mutta halusin siis kysyä, että jos olisit samassa tilanteessa kuin minä, niin mitä mahdollisesti tekisit? halusin kysyä joltakin hevosihmiseltä, eikä lähipiirissäni juuri sellaisia ole.. toivottavasti en härinnyt ja kiitos jos vastaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, mun on kyllä tosi vaikea sanoa mitään, kun en ole samanlaisessa tilanteessa ollut! hyppäämistä ja tietyllä tapaa ratsastamista olen kyllä pelännyt, mutta koskaan ei ole tehnyt mieli lopettaa, vaan olen sinnikkäästi jatkanut ja päättänyt voittaa pelot. estepelosta pääsee eroon vain hyppäämällä ja luulisin että sama pätee hevosten hoitamiseenkin. auttaisiko, jos voisit alkuun hoitaa vaikka jotain ponia, ihan shettiksestä aloittaen? jos siitä saisit varmuutta niin ettei myöhemmin isommankaan hoitaminen pelota. ei mulla oikeastaan ole muita neuvoja kuin että mahdollisimman paljon rutiinia nimenomaan turvallisten hevosten kanssa niin, että sulle tulee tunne, että hallitset tilanteen. jos tallille meno muuttuu kuitenkin oikeasti epämiellyttäväksi, niin väkisin harrastaminenkaan ei kannata - vaikkakin tämä on niin kiva harrastus, että pelot kannattaa tosissaan yrittää voittaa! :) tsemppiä!

      Poista