lauantai 14. joulukuuta 2013

Kai meistä kaikist välil tuntuu siltä ettei mikään tunnu miltään

Ehdin sittenkin tulla vielä tänään postaamaan, koska jätin nyt kuitenkin menemättä sinne pikkujouluihin - olen vaan päivän jäljiltä ihan poikki ja olisin ehtinyt sinne niin myöhään, ettei minulla olisi ollut oikein enää seuraa. Olen nyt kyllä ihan tyytyväinen että jäin kotiin, en olisi oikeasti jaksanut enää lähteä mihinkään, niin fyysisesti kuin henkisesti...

Tulin nyt siis vähän avaamaan taustoja tähän Depsu-juttuun, eli lähinnä että miksi se lähti takaisin Annalle. On paljon asioita joita teidän ei tarvitse tietää ja jotka saavat jäädä minun ja valmentajani / ponin omistajien väliseksi, mutta en halua kuitenkaan jättää teitä ihan pimentoonkaan miksi näin kävi, joten yritän kuitenkin kirjoittaa niin että ymmärtäisitte edes vähän... Okei, ette ehkä tule ikinä ymmärtämään kunnolla kun tämä on niin vaikea selittää, mutta yritetään!


Depsun oltua minulla vajaat puoli vuotta, piti pikku hiljaa alkaa miettiä ostamisjuttuja. Minulla oli kyllä aiemminkin ollut jo vähän ajatuksia siitä onko meillä tulevaisuutta vai ei, mutta silloin oli pakko alkaa oikeasti pohtia asiaa eri kanteilta ja tosissaan miettiä mitä teen. Onneksi minulla ei ollut päätöksen suhteen mikään kiire, ja sain miettiä kaikessa rauhassa. Sen lisäksi että punnitsin vaihtoehtoja itse, puhuin myös mm. valmentajani ja kavereiden kanssa ja lopulta päädyin ratkaisuun, että näin on meille molemmille parempi. Kun sitten Annan toinen poni Elli myytiin ja lähti tänään, Annan äitin kotona asuva heppa tarvitsi kaverin ja vietiin Depsu tänään sinne. Tein tosiaan Depsun suhteen lopullisen päätöksen yli kuukausi sitten, joten jos olisin muuttanut mieltäni niin olisin kyllä ehtinyt tehdä sen, eikä päätös ollut mitenkään hätiköity vaan äärimmäisen tarkkaan harkittu ja mietitty.


Lopulta siis päädyin tähän siksi, että homma ei vaan toiminut. Jos Depsulla on sellaisia ominaisuuksia joiden kanssa itse en ole valmis elämään vuosia eteenpäin, en halua kiusata itseäni enkä ponia vaan teen niin kuin on parasta. Depsuhan on ihan superihana ja superhieno, mutta ei minun ponini. Kuten taidan olla jo aiemmin sanonut, on hevosen ostaminen niin iso asia, ettei sitä voi tehdä jos ei ole varma. Olin koko syksyn niin epävarma Depsun suhteen (tai siis meidän suhteen), että olisi ollut väärin yrittää väkisin. Ennemmin teen näin, kärsin kaikki siitä seuraavat haikeuden, pettymyksen, luovuttajafiiliksen ym. tunteet ja jatkan heppailua toisilla tavoin. Kivasta hyvän mielen harrastuksesta alkoi tulla rasite, ja se oli merkki siitä, että jotain on pielessä. Tällä hetkellä olen tosin ihan älyttömän pettynyt itseeni, surullinen, mietin vaan että mitä olisin voinut tehdä toisin. Silti tänään kun näin Depsun taas Annalla, minulle tuli sellainen tunne, että nyt poni on oikeassa paikassa. Tulin siitä ihan mielettömän hyvälle tuulelle, vaikka fiilis oli (ja on edelleen) surullinen. Ristiriitaista!


En oikeasti osaa selittää paremmin, mutta ymmärrätte varmaan myös niiden joidenkin vanhempien postausten pohjalta ainakin vähän syitä tähän. Tämä vaan tällä tavalla meni hyvin minun, Annan ja erään (todennäköisesti hyvin onnellisen) tuoreen poninomistajan kannalta. Vaikka olin koko päivän tosi surullisissa ja herkissä fiiliksissä, oli tosi ihanaa mm. nähdä Annaa ja hänen perhettään pitkästä aikaa, vaikka vaan pikaisesti ehdittiinkin käydä - mutta eipä toivottavasti mene kauaakaan, kun lähden sinne pidemmälle vierailulle Depsua moikkailemaan! On jo nyt hirveä ikävä ponia kun tuli reilut 7kk vietettyä sen kanssa niin tiiviisti yhdessä, mutta onneksi sillä on nyt kaikki hyvin ja se on taas tosi ihanassa kodissa ihanalla omistajalla :)

Depsu kotonaan taas! :)

Vaikka tämä päättyikin näin, en todellakaan kadu sitä, että aikanaan päätin ottaa ponin meille. Olen oikeasti oppinut niin paljon - tietysti hevosista ja ratsastuksesta, mutta ennen kaikkea itsestäni. Depsun kanssa vietettynä aikana kieltämättä koin hermoromahduksia, mutta myös niitä ihania ja unohtumattomia hetkiä, joita ei edes sanoin pysty kuvailemaan. Depsun ja valmentajani ansiosta minusta tuntuu, että tämän 7kk aikana kehityin ratsastajana enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Olen älyttömän kiitollinen Depsulle ja tietysti sen omistajille tästä mahdollisuudesta. Tänä vuonna mm. vietin varmasti yhden parhaista heppakesistäni.

Vaikka mun on pakko mennä taas, meidän puolest sä et pelkää saa
Vielä näät sen, oot mun tärkein, vaik mä lähden, mä lähden


Siitä miten heppailuni jatkuvat tulevaisuudessa, en tiedä vielä yhtään. En tosiaankaan ole lopettamassa eli sitä on turha murehtia, mutta en vielä jaksa miettiä mitään uutta hevosta tms. ja toki sekään ei käy sormia napsauttamalla, riippuu paljon ulkoisista tekijöistä... Mutta onhan mulla kotona vielä kaksi ratsua (on btw 7 vuotta aikaa siitä kun meidän tallissa on viimeksi ollut vaan kaksi hevosta, joten nyt on vähän outoa) ja lisäksi voin mm. käydä valmentajan tallilla tunneilla, ja enköhän muitakin ratsastettavia keksi. Vähäisten taitojeni ei siis pitäisi päästä ruostumaan :D Rulle on nyt mun ja Pinjan yhteisessä käytössä suunnilleen tasapuolisesti eli todennäköisesti tullaan menemään sillä suunnilleen fifty-fifty, katsotaan nyt miten meidän käytäntö tästä kehittyy ajan kuluessa. Tällä hetkellä on kyllä kaikkialla niin huonot ratsastuspohjat, ettei ihan oman ratsun puuttuminen juurikaan haittaa...

tänään illalla käytiin kentällä (= jäätiköllä) käppäilemässä Patun kanssa!

Tällaista siis tällä kertaa, toivotaan että nyt ymmärrätte ratkaisuani edes vähän. Saatte toki kysyä vielä jos ja kun jotain jäi epäselväksi, mutta en lupaa vastata kaikkeen, koska kuten sanoin niin kaikkien yksityiskohtien ei tarvitse päästä "julkisuuteen" :) En tiedä mitä blogille tapahtuu nyt kun ei ole vakituista ratsua, ainakin se todennäköisesti tulee olemaan paljon epäaktiivisempi, mutta lupaan jatkaa kirjoittelua ja postailla aina kun on jotain postattavaa! Saatte myös esittää Depsuun tai ihan mihin vaan muuhun liittyviä postaustoiveita, jos jaksaisin ja ehtisin jotain vielä toteutella vaikka joululoman aikana. Kaikki toiveet huomioidaan! :)

20 kommenttia

  1. täähän oli musta tosi selkee ja tässä tuli kyllä kaikki oleellinen esille :) kiitos vielä kiitoksista (:D) ja koitas tulla pian tännepäin :* ♥

    VastaaPoista
  2. Hyvin sä asian olit selittäny :)
    Depsu todellakin vaikutti haastavemmalta ja opettavaisemmalta ponilta, mutta et sä mun mielestä mikään luovuttaja oo, vaikka tästä postauksesta tuli ehkä vähän sellanen fiilis. Tsempit sinne ! ;)

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti josta ymmärsi kaiken tarpeellisen, varsinki ku on lukenu aijempiaki postauksia :) Meijänki tallin kenttä on niin jäinen et siin ei voi mennä ollenkaa -.- Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  4. hyvin kirjoitettu ! kyllä sä itse loppujen lopuksi tiiät mikä on oikea ratkaisu, ei kaikki hevoset sovi kaikille ratsatajille :)

    VastaaPoista
  5. hyvin kirjoitettu postaus ja hyvä juttu, ei kaikkien ponien kanssa synkkaa eikä tarvitsekkaan! :)

    VastaaPoista
  6. olisi tosi kiva saada niitä ihn perus rullen kuulumiapostauksia! oon lukenu sun vanhaakin blogia melko pitkään ja vaikka oli tosi kiva lukea depsu-postauksia, jäin silti kaipaamaan rullen kuulumisia. tsemppiä sulle jatkoon!

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä sulle jatkoon. Olen seurannut sinua ja Depsua siitä asti, kun poni tuli sulle, ja ymmärrän tämän tekstin perusteella sen, miksi luovuit ponista :)

    VastaaPoista
  8. Hieno ja rohkea päätös Riina :) Paljon tsemppejä sinne!<3

    VastaaPoista
  9. Joku etenemis postaus Depsun kans olis kiva.

    VastaaPoista
  10. Depsu ei siis mennyt annalle ratsastettavaksi? Uudelle omistajalle?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. XDD hyvin luettu hermanni

      Poista
    2. Siis Depsu meni takas omistajalleen Annalle. Ja Annan toinen heppa myytiin uudelle omistajalle.

      Poista
  11. Depsu ei vaan ollu sulle se oikee.. :( <3

    VastaaPoista
  12. Tavallaan harmi, mutta onneksi osasit tehdä omasta mielestä parhaan päätöksen (: ♥ Voimia ja toivottavasti tulee vielä joskus joku toinen poni Rullen lisäksi vastaan, joka tuntuu omalta ♥

    VastaaPoista
  13. Toivottavasti asiat alkavat nyt kulkea parempaan suuntaan. Paljon voimia ♥

    VastaaPoista
  14. Teit hyvän päätöksen, kaikki eivät ole luotuja toisilleen vaikka superpari te olitte. Voimia ja jaksamisia arjen haasteiden kanssa! <3

    VastaaPoista
  15. Ymmärrän hyvin, aina se hieno poni ei ole se oma poni :) Pirtis Tilipatti tuntu heti ihan omalta, mutta jotkut paljon paremmin mun ratsastettavissa olevat ei kiinnostanut yhtään. =D Kyllä sullekin varmaan se oikea heppa (Rullen lisäks) tepsuttelee ennen pitkää vastaan silloin kun sitä vähiten odotat! Jaksamista myös! (;

    VastaaPoista
  16. Mä toivoisin myös MyDayta!! :D

    VastaaPoista